Olen palannut

Olen palannut blogin pariin! Viime viikko oli tosiaan aika hektinen, kun oli potkiaisia, penkkareita ja abi-risteilyä. Nyt kuitenkin olen päässyt kiinni normaaliin arkeen ja lukulomaakin olen alkanut hyödyntämään epätoivoisella pitkän matematiikan opiskelulla. Voin kertoa, että välillä nämä laskutoimitukset menevät yli hilseen, mutta matikan laskeminen on loppupeleissä aika hauskaa (lue: jos se onnistuu, niin se on hauskaa).

Minulla tosiaan loppui viime viikolla lukion oppitunnit, ja nyt edessä on noin kolmen viikon mittainen lukuloma, jonka jälkeen alkaa armottomat ylioppilas kirjoitukset. Onneksi minulla on enää kolme ainetta kirjoitettavana keväällä: äidinkieli, pitkä matematiikka ja englanti.

Sepiksen lakanat korostivat meidän todella hyvää mainetta....

Heppojenkin osalta loma loppui ja treenit alkoivat. Kauden avauskisat lähestyvät, ja minulla on kauhea pähkäily mitkä luokat hyppäisin Sanin kanssa. Ressu ei tosiaan vielä näihin kisoihin ainakaan lähde, koska olemme vasta aloittaneet lastausharjoitukset aivan alusta. 

Sunnuntaina tosiaan teimme ensimmäisen lastausharjoituksen onnettomuuden jälkeen. Ressu jännittyi heti kun näki, että traileri otettiin auton perään. Kaikkien yllätykseksi Ressu kuitenkin käveli melkein suorilta koppiin, mutta oli todella jännitynyt siellä. Meinasimme aluksi kokeilla josko laittaisimme väliseinän paikoilleen ja jättäisimme takaluukun auki. Kuitenkin tämä osottautui huonoksi ideaksi, sillä heti kun väliseinää alettiin siirtämään paikoilleen Ressu hermostui ja yritti kaatua seinää vasten. Näin ollen harjoitus jatkui eteenpäin niin, että väliseinä oli käännetty toiselle sivulle, ja hevonen vain seisoi trailerissa irti ilman, että takaluukku tai takapuomit olivat kiinni. Ressu oli hermostunut koko trailerissa olon ajan, ja se tulikin kerran sieltä ryminällä ulos. Se tuli kuitenkin heti uudestaan kyytiin, jonka jälkeen seisotimme sitä siellä vielä noin 5 minuuttia. Tänäin toistimme saman harjoituksen, ja Ressu tuli edelleen yhtä helposti kyytiin kuin viimeksikin. Nyt se ei yrittänyt kertaakaan kaatua seiniä päin tai peruuttaa ulos. Ressu jopa rentoutui tällä kerralla, jonka jälkeen otimme sen heti ulos kopista. Tätä aiomme toistaa vielä muutaman kerran niin, että hevonen pysyy rentona ja rauhallisena. Kun se ei enää jännitä tilannetta, koitamme lisätä mukaan väliseinän paikoilleen laittamisen....

Voin kertoo, että tuolla puvussa tuli aika kuuma...

Näiden touhuilujen lisäksi heppojen hampilääkäri kävi tänäin. Sanilla on jotenkin "ongelma suu", jonka takia se täytyy raspata 3-4 kertaa vuodessa, jotta vältyttäisiin turhan pahoilta piikeiltä. Minusta tuntuu, että neiti muuttuu joka kerta vaikeammaksi tapaukseksi hoitaa. Sanilla ei nimittäin pysy paikoillaan se laite, joka pitää hevosen suun auki raspauksen ajan, vaan homma joudutaan hoitamaan pelkän huulipuristimen avulla, ja näin ollen raspaajan työ vähän hankaloituu, kun ei ole niin hyvää näkymää suuhun. Muutamien loikkien ja jyräämisen jälkeen Sanin hampaat saatiin kuntoon, mutta ensikerralla hommaan kyllä eläinlääkäriltä rauhoittavaa. Ei nimittäin ole enää kovin turvallista touhua, kun 500 kiloinen eläin hyppii pystyyn, kun ihmisiä on joka puolella. Ressu taas tapansa mukaan vain oli kiltisti paikoillaan ja antoi hampilääkärin hoitaa hommansa. Sekin osaa olla edes joskus fiksu...

Löysin ystäväiseni Väiskin

Risteily fiiliksissä

Valmennuksesta

Taudin tainnutus melkein tsek. Edelleen on kuumetta ja vähän heikko olo, mutta siitä huolimatta tuolla olisi kaksi hevosta odottamassa hoitoa. Pakko siis kai koittaa selviytyä jollekkin köpöttely lenkille niiden kanssa.

Lukiota on jäljellä enää kaksi päivää!! Keskiviikko iltana kakkoset potkivat meidät pihalle koulusta ja torstaina pukeudumme tv/elokuvat teeman mukaisesti penkkareihin heittelemään karkkia. Torstaina olisi tarkoitus vielä lähteä abiristeilylle, josta palaan perjantain puolella. Pääsen taas vähäksi aikaan lomalle heppailusta, tosin nyt en sitä haluaisi kun muutenkin on tullut näitä turhia vapaa päiviä.

Valmennus:
Lauantaina tosiaan oli taas aika pakata kamppeet ja kimpsut autoon hevosta unohtamatta ja lähteä kohti maneesia. Meille tuli taas vähän kiire, mutta se nyt ei ole kovinkaan uutta. Sani matkusti tapansa mukaan oikein rauhallisesti ja traikkuun mentiin suorilta. On mukavan stressitöntä matkustaa hevosen kanssa, joka menee traikkuun suorilta ja on siellä muutenkin rauhassa.

Harjoitus oli taas aika simppeli. Innaria, kaarevaa linjaa ja ympyrällä puomi-este-puomi harjoitus. Tarkoituksena olikin jumpata hevosen takaosaa sekä ratsastajan täytyi miettiä hyvät tiet esteille, jotka olivat tällä kerralla laitettu tiukempaan kuin yleensä. Aloitimme lämmittelemään pitkällä sivulla olevilla puomi sarjoilla, joide väliin täytyi tehdä neljän askeleen käynti siirtyminen. Sani tuntui alusta asti todella hankalalta ratsastaa. Se painoi vähän kädelle, olisi halunnut kaahata tuhatta ja sataa ja muutenkin kontrolli oli hukassa. 

Harjoitukseen lisättiin osia yksikerrallaan, ja tasoa vaikeutettiin jatkuvasti. Voin kertoa, että valmennuksesta ei jäänyt mitenkään hyvä maku suuhun, kun mielestäni ainut onnistunut suoritus tuli viimeisellä radalla, jossa Sani jaksoi jäädä kuuntelmaan minua edes vähäsen. 

Valmentajan palaute valmenuksen jälkeen menikin jotenkin näin: Sani oli tänäin tosi jännittyneen oloinen, jonka takia sen oli sitten vähän vaikea järjestellä jalkansa esteitten väliin. Kuitenkin siitä näkee kuinka paljon se luottaa sinuun ja on hienoa huomata kuinka rauhallisena itse pysyt siellä selässä vaikka hevonen tekisi alla mitä. Tämä kommentti tsemppasi mukavasti, vaikka ei nyt mitään erikoisia kehuja saatukkaan.

Kuinka paljon kuva voikaan vääristää! Sanin kaula on  paaaljon pikkusempi 

Kysymyspostauksen vastaukset Part 2

Tämän kysymyspostauksen vastaukset part 2 piti ilmestyä jo eilen, mutta sairastuin mahatautiin ja kuumettakin on ihan kiitettävästi. Olen siis lähinnä maannut sängyn pohjalla ja koittanut parantua, koska minulla on huomenna englannin yo-kuuntelut eikä kauheasti huvittaisi siellä olla kovassa kuumeessa, saatikka mahataudissa. Tässä kuitenkin nämä loput vastaukset teille !

26. Haluaisitko tutustua johonkin bloggaajaan?
- Hmm, en oikeastaan tiedä. Ihminen voi olla niin erilainen kuin minkälaisen kuvan hänestä saa blogista. Jos kuitenkin johonkin bloggaajaan haluaisin tutustua, niin Jaxen elämää blogin kirjoittaja Janita vaikuttaa mukavalta ihmiseltä. Myös Light of my life blogin kirjoittaja Julia vaikuttaa mukavalta ihmiseltä, ja hänen kanssaan voisin vaihtaa kokemuksia ex-ravurin kouluttamisesta.

27. Mitä mieltä olet erinlaisuudesta?
- Erilaisuus on mielestäni hieno asia. En pidä ihmisistä, jotka pukeutuvat miellyttääkseen tosia ihmisiä tai matkiakseen heitä. Muistan myös, kuinka jo ala-asteella halusin itse olla kaikesta erimieltä ja esitän kyllä edelleenkin mielipiteeni suoraan vaikka ne olisivatkin ihan erilaisia kuin muiden. Täytyy kuitenkin myöntää, että katson itse välillä vähän kummaksuen ihmisiä, joilla on jotain todella räikeitä vaate yhdistelmiä (esimerkiksi punaruutuinen mekko ja neonkeltaiset farkut), mutta en kuitenkaan näe syytä miksi ihmistä pitäisi halveksua tämän takia. Ja myönnettäköön, että katson tätä asiaa nyt todella pinnallisesti, mutta erilaisuus on mielestäni kaiken kaikkiaan hyvä asia, vaikka se tulisikin esille jotenkin muuten kuin mielipiteissä tai pukeutumisessa.

28. Oletko joutunut haukkumisen/pilkkaamisen/paskan puhumisen uhriksi hevosharrastuksessasi?
- Tämä on ikävän yleinen asia hevospiireissä, joten olen. Olen saanut usein kuulla kommenteja, kuinka tuosta ravurin raadosta ei tule mitään tai kuinka Ressu on hullu. Näiden lisäksi olen päässyt kuulemaan jos jonkinmoista huhua ja juorua itsestäni hevospiirien kautta.

29.Tuntuuko joskus siltä että haluaisit myydä pois hevoset ja lopettaa koko harrastuksen? :D
- Rehellisesti sanottuna tuntuu. Välillä on todella raskasta hoitaa talli ja kaksi hevosta. Hevosen omistajana olen myös joutunut luopumaan joistakin asioista ja välillä vain ei huvittaisi lähteä ratsastamaan ollenkaan. Kuitenkin kun asiaa pysähtyy miettimään, niin hevoset ovat todella tärkeä osa elämääni, enkä tiedä millä täyttäisin päiväni, jos en omistaisi hevosia?

30.Haluaisitko työskennellä hevosalalla?
- Pienenä halusin, nykyään en. Haluan pitää hevoset puhtaasti harrastuksena ja omana henkireikänä. Jos kuitenkin työskentelisin hevosalalla, olisi se sivutyö, kuten kengitys, hieronta, valmennus tms.

31.Matkusteletko usein?
- En oikeastaa. Kahden hevosen pitäminen omassa pihassa tuottaa tiettyjä rajoitteita. En voi lähteä kovin spontaanisti mihinkään, koska aina pitää huolehtia, että hevosilla on hoitajat lomani ajaksi. Sen takia joudun suunittelemaan aika tarkkaan matkojani ja tarvitsen aikaa niiden toteuttamiseen. Nyt keväällä minulla on kuitenkin tiedossa paljon reissuja, kun lähdemme kaveriporukalla viikoksi Leville ja sitten toukokuussa suuntaamme poikaystäväni kanssa viikoksi Turkkiin.

Kesällä 2011 kävin poikaystäväni ja äitini kanssa Tukholmassa, jossa oli mielestäni todella kaunista 

32.Mitä teet vapaa-ajalla?
- Vapaa-aika, mikä se semmoinen on? :D Juu, eli kuten tuli selväksi, minulle ei ole kauheasti näiden kolmen lukiovuoden aikana jäänyt vapaa-aikaa. Hevoset ovat kuitenkin jokapäiväinen juttu, ja tein kaksi ensimmäistä lukiovuotta aika tiukalla tahdilla, joka tarkoittaa että tein suurimman osan jaksoista täytenä (= koulua 8.00-15.00). Kuitenkin kun vapaa-aikaa on niin vietän sen aika usein poikaystäväni seurassa. Katsomme leffoja, käymme kaupungilla, syömme hyvin ja vietämme perheidemme kanssa aikaa. Välillä myös juhlimme kaveriporukan kanssa, tai sitten näen vain kavereita. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, en ole mikään bilehile. Kun minulle avautuu mahdollisuus vapaa-aikaan niin yleensä haluan vain nostaa jalat ylös ja ottaa rennosti.

33.Minkä ikäinen olet?
- Nyt olen 18, mutta täytän kesäkuussa 19, joten kovaa vauhtia kohti kahtakymmentä mennään.

34.Seurusteletko?
- Kyllä

35.Miten saat ajan riittämään lukioon, parisuhteeseen, ystäviin ja heppaharrastukseen?
- Välillä ihmettelen tätä itsekkin. Rehellisesti sanottuna, lukion eteen en ole ihan hirveästi joutunut tekemään hommia. Kun tietää, että kotona odottaa kahden hevosen liikutus, niin oppii tekemään tarvittavat kouluhommat jo koulussa, ja kokeisiin en ole koskaan lukenut hirveästi. Suurin osa ystävistäni opiskelee samassa lukiossa, joten heitä näkee sitten siinä lukion ohella, vaikka välillä olisikin mukavaa nähdä heitä vapaa-ajallakin. Muita ystäviä tapaan aina kun on mahdollista. Kuitenkin on myönnettävä, että en voi pyörittää kaikkia noita neljää asiaa tasapuolisesti elämässäni, vaan hevoset ja poikaystävä ovat saaneet eniten aikaani. Onneksi kalenteri on keksitty, sinne suunnittelen kaiken mahdollisen: hevosten liikutukset, milloin pitää olla mitäkin tehtynä ja milloin olen missäkin.

36. Mitkä ovat mielestäsi avaimet onneen?
- Hmm, tämä on varmaan aika yksilöllistä. Minä olen onnellinen silloin, kun minulla on läheiseni ja olen itse terve. Kuuluisuus ja mammona voivat tehdä jonkun onnelliseksi, mutta ei minua. 

37. Urheiletko paljon? 

- Ratsastan lähes päivittäin kaksi hevosta ja se on mielestäni urheilua. Ratsastuksen lisäksi pyrin myös käymään kerran viikossa salilla ja kahvakuula jumpassa. Säännöllisen epäsäännöllisesti myös hiihdän ja lenkkeilen hyvänmielen mukaan. Urheilen siis mielestäni aika paljon, vaikka se ei aina välttämättä olekkaan hirveätä hikijumppaa.

38. Ihaninta maailmassa on...? 
- Rauha. On kivaa, kun ei ole kenenkään kanssa riidoissa, ei olla sodassa tms. 

39. Lempiblogisi? 

- Hmm, minulla ei oikeastaan ole yhtä lempiblogia. Kaikki blogit, joita luen säännöllisesti ovat mielestäni hyviä...Lukulistaa siis katsomaan

Kysymyspostauksen vastaukset Part 1

Päädyin nyt jakamaan nämä kysymyspostauksen vastaukset kahteen osaan, koska kysymyksiä tulikin yllättävän paljon. Lisäksi vastaukseni venyivät osaan kysymyksistä ja näinollen ajattelin, että teillä riittäisi enemmän mielenkiintoa lukea näitä, jos postaus ei venyisi niin pitkäksi. Julkaisen tämän ensimmäisen osan jo nytten, mutta vielä sunnuntaihin asti kerkeää esittämään kysymyksiä, joihin vastaan sitten toisessa osassa.

1. Onko sulle sattunut ikinä mitään hengenvaarallista tilannetta (hevosten kanssa tai ilman) ?
- En nyt tiedä hengenvaarallisesta, mutta läheltäpiti tilanteita on sattunut sitäkin enemmän. Kerron vaikka tähän esimerkkin jos vaikka joskus innostuisin postamaan kokonaisen postauksen kommelluksista hevosten kanssa. Esimerkkiin.... Ressu tuli meille keväällä 2009, joten kun tämä tapaus sattui, se oli ollut meillä vasta muutamia kuukausia. Oli kaunis ja lämmin päivä, joten lähdimme koko hevoslauman voimin maastoon. Tällöin meillä oli Ressun lisäksi vielä Pelu ja Jasu (entiset hevosemme), joten minun ja Ressun matkassa oli myös ystäväni ja siskoni. Päälläni minulla oli tietenkin vain toppi, sillä päivä oli todella lämmin. Koko maastoreissu sujui ilman sen kummoisempia ongelmia, kunnes kolme kilometriä ennen kotia Ressu säikähti jotain ravatessa, teki äkkikäännöksen ja lähti. En ollut varautunut tähän tilanteeseen millään tavalla ja ravasin vähän löysemmällä ohjallakin, joten löysin itseni hyvin pian syömästä hiekkaa. Samalla kun tajusin päätyneeni pois satulasta tajusin myös jääneeni jalastani kiinni jalustimeen. Muistikuvat ovat aika hämäriä, mutta taisin huutaa, että pysäyttäkää tää hevonen, en saa jalkaa irti. Siinä sitten raahauduin laukkaavan hevosen perässä. Kun vihdoin kenkä irtosi ja Ressu pysähtyi melkein heti tämän jälkeen, tunsin vain kuinka joka paikkaan sattui. Olin saanut muutaman potkun, selästäni oli lähtenyt nahat ja se oli täynnä hiekkaa ja verta ja lisäksi kypäräni oli hajonnut, joko kavion iskusta tai olin osunut tien varressa olleeseen kiveen. Sitkeänä tyttönä kuitenkin nousin takaisin hevosen selkään (vaihdoimme tosin hevosia, jolloin menin patavarmalla pelulla) ja ratsastin kolme kilometriä kotiin vaikka joka paikkaa kolotti. Saldona sain vain erittäin kipeän näköisiä mustelmia, aivotärähdyksen ja kasan arpia selkään.

2. Millainen olisi unelmiesi hevonen ?
-Tällä hetkellä se olisi: +160cm korkea, musta, läsillä ja korkeilla sukilla varustettu sähäkkä puoliveri tamma. Jos nyt kuitenkin ollaan realistisia, niin minun unelma hevonen on muuttunun palominosta liinakkoon ja liinakosta mustaan tukkajumalaan, että en tiedä kuinka kauan tämä kuva unelmien hevosesta säilyy.

3. Mitäpä lukion jälkeen ?
- Tällä hetkellä suunitelmissa olisi hakea Jyväskylän ammatikorkeaan opiskelemaan toimintaterapiaa. Myös muut ihmis-/eläinläheiset ammatit kiinnostavat. Harkitsin myös välivuoden pitämistä ja töiden tekemistä vuoden ajan, joten opiskelemaan pääseminen ensi syksynä ei ole minulle mikään pakkomielle.

4. Millaiset ovat tulevaisuuden suunnitelmat heppojen suhteen ?
- Lukion jälkeen en ole ihan heti muuttamassa omaan asuntoon, joten siihen saakka ainakin kummatkin hevoset pysyvät maisemissa. On kuitenkin karu totuus, että kun muutan niin minulla on hädin tuskin varaa pitää yhtä hevosta, jolloin toinen (en tiedä kumpi) lähtisi myyntiin. En halua kuitenkaan vielä pohtia tätä asiaa sen tarkemmin. Koitan pitää kaikin keinoin ainakin yhden hevosen omistuksessani

5. Millaiset asiat saavat sinut kiinnostumaan eniten ?(esim. ihmisten auttaminen tms)
-Hmm onpas vaikea kysymys. En ole ainakaan mikään ylenpalttinen hyvän tekijä, joka rientäisi joka hetki  auttamaan muita. En esimerkiksi sääli ihmisiä, jotka ovat pilanneet elämänsä alkoholin tai huumeiden avustuksella. Sanotaan vaikka näin, että kovia kokeneiden lapsien auttaminen saa minut kiinnostumaan.

6. Hierotko Ressua ja Sania ? (kuinka usein)
- Yritän hieroa kummatkin läpi kerran kuukaudessa, mutta välissä on kyllä ollut kuukausia jolloin en ole hieronut. Sen sijaan venytän kummatkin hevoset yleensä nopeilla palauttavilla venytyksillä ratsastuksen jälkeen (lavat, takaosa jne.).

7. Kerro jotain Sanin tai Ressun 'historiasta' ?
- Ressu on tullut Virosta Suomeen 2008 ja se kerkesikin olemaan Suomessa vain vuoden ennenkuin tuli minulle. Virossa Ressu oli ollut ihan puhtaasti puskaponina ja minun käsitykseni mukaan sitä oli käytetty jonkinsortin vaellusponina? Kuitenkaan, kun se tuli Suomeen välittäjälle niin se ei osannut mitään kummoista. Vuoden ajan Ressun entinen omistaja keskittyikin kouluttamaan ja viemään hevosta eteenpäin myynti mielessä ja ennen minulle tuloa Ressu kerkesi starttaamaan muutamissa aluekisoissa metrin luokissa.
Sani aloitti elantonsa tienaamisen ravurina, ja se joutuikin myyntii huonon menestyksen vuoksi. Kun se tuli minulle, se ei osannut mitään muuta kuin kantaa ratsastajaa selässään ja kaahottaa kovaa eteenpäin. Näin ollen jouduimme aloittamaan kaiken alusta. Sanin kehityksestä ja menneisyydestä voitte lukea tästä.

8.Sinä hevosenomistajana (millainen yms.) ?
- Hevosen omistajana olen tunnollinen, järjestelmällinen ja ylihuolehtiva. Kun hevonen sairastaa, loukkaantuu tms. niin stressaan tilanteesta kauheasti ja vedän kaiken varman päälle. En treenaa mitenkään hikihatussa, vaan meidän treenit riippuvat aika paljon millainen päivä minulla ja hevosilla on. Hevosten hoidossa ym. pyrin luonnonmukaisuuteen...Niitä ei muun muassa loimiteta jokaiseen pikku tihkusateesee, vaan loimia käytetään silloin kun ne niitä todellakin tarvitsevat. En myöskään harrasta hevosten trimmailua: klippausta, turpakarvojen ja silmäripsien varastelua ym.

9.Käytkö koulu ja estevalmennuksissa?
- Käyn pääsääntöisesti estevalmennuksissa, mutta pyrin ottamaan kouluvalmennukset mukaan taas.

10. Oman talin hyvät ja huonot puolet?
- Hyvät puolet: on tasan tarkkaan perillä mitä hevonen syö ja milloin ja että se varmasti saa ruuat niinkuin haluan. Saan seurailla hevosten touhuja, mennä tallille milloin haluan ja ei tarvitse kulkea pitkiä matkoja.
Huonot puolet: sitoo hirveästi, kun tallia ei voi jättää hoitamatta. Karsinoiden putsaus ja kottareiden työntäminen kuravellissä eivät aina saa innostumaan. Välillä myös turhauttaa kun ei ole pieniä ylellisyyksiä, kuten: pesupaikkaa, juoksevaa vettä, maneesia jne. Lisäksi tietenkin on se, että ei saa samanlailla ystäviä talleilta, kun niillä käy vain valmennuksien ja kisojen merkeissä.

11.Kuulutko johonkin ratsastusseuraan?
- Tällä hetkellä kuulun Laukaan ratsastajiin, sillä kisatessa on pakko kuulua johonkin seuraan. LauRaan kuuluessani saan myös maneesivuokrat halvemmalla.

12.Tuntuuko koskaan, että omat hevoset vie liikaa aikaa esim. kavereilta pois?
- Tuntuu todellakin. Kahden hevosen omistajana, lukiolaisena ja poikaystävän omistajana ei jää kauheasti aikaa ystäville. Näenkin kavereitani useimmiten koulussa, joka on huolestuttavaa sillä lukio on pian ohitse. Kesällä kavereita tulee nähtyä enemmän, kun ulkona on mukava olla.

13. Minkä ikäisiä Sani ja Ressu on?
-Sani tulee toukokuun lopussa 13-vuotiaaksi ja Ressu täyttää maaliskuussa 11-vuotta.

14. Koulu, este vai maastoratsastus?
- KAIKKI!!! Okei olen ihan pesunkestävä esteratsastaja sillä nautin vauhdista ja tunteesta kun hevonen ponnistaa hyppyyn. Kuitenkin kouluratsastus on kaiken pohja, joten tykkään myös siitä, mutta olen selvästi heikompi siinä. Myös ratsastuksen kuninkuuslaji kenttäratsastus kiehtoo minua suuresti ja tarkoituksena olisi keväällä pakata Ressu koppiin ja lähteä ajelemaan Keuruulle kenttävalmennukseen.

15.Oletko tyytyväinen itseesi?
- Välillä olen välillä en. Ulkonäöllisesti harvat ihmiset taitavat olla tyytyväisiä itseensä. Pidän kyllä joistakin ulkonäöllisistä asioista itsessäni, mutta tasapainon ylläpitämiseksi myös vihaan joitakin asioita ulkonäössäni. Tyytyväinen voi kuitenkin olla monella muullakin tavalla kuin ulkonäöllisesti. Olen muun muassa tyytyväinen siitä, että olen selvinnyt lukiosta/koulusta ylipäätään kunnialla. Olen tyytyväinen saavutuksiini vaikka ne eivät aina olekkaan olleet hyviä. Minä itse on niin monen asian yhteen laskettu summa, että sanoisin olevani aika tyytyväinen siihen.

  16. Harrastatko muuta kuin ratsastusta?
- Varsinaisesti en enää. Ennen harrastin pianon soittoa, hiihtoa ja lentopalloa. Lopetin kuitenkin kaikki kyseiset harrastukset, koska aikaa ei jäänyt ratsastukselta. Kuitenkin käyn nyt kerran viikossa salilla ja kahvakuulassa, joten kai niitä voisi sanoa harrastuksiksi. Koirien puolesta haaveilen agilityn tai tokon aloittamisesta Nalan kanssa, nyt kun näyttelyhommat ovat jääneet unholaan.

17.Onko sinulla paljon hyviä ystäviä?
- Sanotaanko näin, että minulla on minun mittapuullani paljon ystäviä, mutta on vain kaksi ystävää joille voin kertoa ihan kaikesta.

18.Annatko ystäviesi ratsastaa hevosillasi helposti?
- Annan oman valvovan silmäni alla. Olen kuitenkin nykyään tarkka siitä, keitä otan vuokraajiksi. Ressullehan en alunperin meinannut ottaa ollenkaan vuokraajaa, mutta olen tyytyväinen nykyiseen järjestelyyn.

19.Aijotko käydä kisoissa tänä vuonna?
- Tarkoituksena ainakin olisi. Suunitelmissa olisi päästä kisaamaan Sanin kanssa 80cm ja Ressun kanssa 100cm. Lisäksi olen haaveillut osallistuvani Ressulla ainakin yhtiin koulukisoihin ja jos oikein mielenvikaiseksi alan, niin ehkäpä käyn Saninkin kanssa pelleilemässä jonkun raviluokan.  Tällä hetkellä ensimmäiset kisat näyttäisivät olevan maaliskuun puolessa välissä Sanin kanssa.

20.Minkälaisena haluaisit nähdä elämäsi tulevaisuudessa?
- "Kaks lasta, omakotitalo, mies ja koira"...Eikös tämä ole aika yleinen. Haluaisin nähdä tulevaisuuden valoisana, johon kuuluu ystäviä, läheisiä ja eläimiä. En toivo mitään upporikkautta, mutta olisi mukava ansaita työstä sen verran ettei tarvitse elää kädestä suuhun periaatteella. Hevosten toivon pysyvän aina mukana, mutta vain harrastelija tasolla.

21. Missä päin suomea asut?
- Keski-Suomessa, tarkemmin sanottuna Laukaassa

22. Onko siulla ollut hevosia ennen nykyisiä heppojasi?
- Meillä on ollut kolme hevosta ennen Sania ja Ressua. Ensimmäinen hevosemme oli Pelu, joka tuli siskoni käyttöön jo silloin kun minä vielä kävelin vaipoissa. Tämä hevonen opetti minulle paljon ja ensimmäiset hevoskokemukset ovat tältä ajalta. Kun olin noin 7-vuotias meille tuli welsh orivarsa Iivari. En oikein tiedä miksi äitini tämän kyseisen varsan osti? No jokatapauksessa Iivari myytiin, kun se tuli koulutusikään. Meillä ei silloin ollut varaa ruunauttaa/laittaa sitä ratsutukseen ja minulla ei olisi riittänyt taidot mitenkään käsitellemään sitä. Ensimmäisen oman hevoseni Jasun ostin 2006. Tästä hevosesta tuli minulle todella rakas ja sen myyminen olikin minulla todella kova paikka. Kuitenkin halusin kehittyä ratsastajana ja päästä valmentautumaan/kisaamaan kunnolla, joten Jasu lähti uuteen hyvään kotiin, jossa olen sitä käynyt katsomassakin.Tästä pääsee lukemaan lisää Pelusta ja Jasusta.

23. Omistatko muita lemmikkejä?
- Meillä on kaksi koiraa ja kolme kissaa hevosten lisäksi. Tästä pääset tutustumaan muihin eläimiimme.

24. Mitä mieltä olet ex-ravureista? Sanikinhan on vai?
- Ex-ravureissa ei ole mielestäni mitään vikaan. Sani on ex-ravuri ja niin oli myös entinen suokkimme Pelu. Niistä saa oivia ratsuja, kuhan vain jaksaa nähdä vaivaa. Lisäksi useilla ex-ravureilla on kykyjä vaikka mihin ratsupuolella vaikka niistä ei olisikaan ollut juoksemaan rahaa.

25. Facebook vai blogger?
- Hmm, varmaan facebook, vaikka olenkin jäänyt auttamattomasti koukkuun bloggeriin :D

Ratsastajana

Tunnen pursuavani postaus ideoita, joita en kuitenkaan kerkeä toteuttamaan. Huomenna minun pitäisi suunnata taas istumaan 140 muun oppilaan kanssa saliin ja piinata itseäni siellä kuuden tunnin ajan kirjoittaen äidinkielen ensimmäistä yo-osiota, sen lisäksi minun on pitänyt nähdä poikaystävääni, hoitaa hevoset ja käydä koulussa. Ja kun kaiken on saanut hoidettua, niin ei kerkeäkkään enää postailla. Nyt kuitenkin loppuviikosta ilmestyy kysymyspostauksen ensimmäisen vastausosio ja toinen osa ilmestyy ensiviikolla. Vielä mattimyöhäsetkin kerkeävät siis laittamaan kysymyksiä tulemaan! Lisäksi tiedossa on treenipostailuja, sillä eilen tuuppailin Ressun kanssa oikein tosissani ja lauantaina suuntaamme Sanin kanssa taas estevalmennukseen. Nyt kuitenkin otsikon aiheeseen....

Vuodenvaihteen jälkeen olen törmännyt nyt yhä useammassa blogissa urheiluun ja erityisesti siihen kuinka ratsastajat treenaavaat itse ratsastuksen lisäksi. Tästä innostuneena aloin pohtimaan myös omaa kehonhuoltoani, vaikka taidankin itse kuulua siihen ihmiskategoriaan, joille sanonnat: sitkun, jos, kyllä mä sitten keväällä, ovat yleisiä.

Yleisestiottaen ratsastus on todella fyysinen laji, vaikka usein saankin kuulla lausahduksia: hevonenhan siinä työt tekee tai ratsastusko muka urheilua, siellähän vain istutaan. Kuitenkin voisin väittää että, jokainen joka menee ensimmäisiä kertoja kunnon ratsastustunnille saa pian huomata (viimeistään seuraavana aamuna) että ratsastaminen on oikeasti fyysistä puuhaa. Kuitenkin, kun alkaa ratsastamaan säännöllisesti lihakset tottuvat siihen. Itse ratsastan lähes päivittäin kaksi hevosta, joten kehoni on tottunut jo tämän tyyppiseen rasitukseen ja harvoin lihakseni enää edes kipeytyvät ratsastuksesta.

Teknillisesti ratsastus on mielestäni haastava laji. Istunnan pitää olla samaan aikaan jäntevä, mutta rento, käsi pitää kantaa tietyssä asennossa kuitenkaan jännittämättä sitä ja sitten on vielä ne monet muut hienosäädöt istunnassa. Kehittymisen kannalta ratsastus on myös turhauttava laji: koskaan et ole oppinut kaikkea. Kesällä olin ohjaamassa ratsastuksen alkeet leiriä, jossa lapset tokaisivat ensimmäisten ratsastustuntien jälkeen, että onpas ratsastus helppo laji, olen oppinut jo lähes kaiken. Siinä vaiheessa meinasi naurattaa,  itse olen nimittäin ratsastanut yli 10 vuotta säännöllisesti, käynyt tunneilla ja valmennuksissa, enkä vieläkään osaa läheskään kaikkea ja aina on jossain korjaamista.

Yhteenvetona voisin sanoa, että jos ratsastuksessa haluaa tähdätä tavoitteellisempaan ratsastamiseen on alettava katsomaan myös itseään peilistä. Tällöin pelkkä selästä käsin treenaaminen ei mielestäni enää riitä, vaan on ratsastajan huolehdittava hevosen lihaskunnon lisäksi myös omasta kehostaan. Vaikka hevonen olisi fyysisesti hyvässä kunnossa ja kapasiteetiltaan hyvässä vaiheessa, ei vaaditut asiat välttämättä suju tai hevonen ei liiku parhaalla mahdollisella tavalla. Tällöin pitää kääntää katse itseensä ja pohtia mitä itse tekee väärin. Ratsastaja, jonka keskivartalon lihakset ovat heikossa kunnossa ei kykene samanlaiseen istuntaan kuin sellainen ratsastaja, jolla keskivartalon lihaksisto on kunnossa. Ratsasta voi myös olla itse vino (kuten minä), ja se taas voi olla monen ongelman summa. Lisäksi, jos ratsastajalla on joka paikka jumissa, ei hän kykene vaadittavaan rentouteen. Itse ainakin huomaan, että jään todella helposti häiritsemään Ressua istunnallani, jolloin mikään ei toimi.

Miten sitten treenaisin kehittääkseni itseäni ratsastajana? Tähän kysymykseen en voi antaa ammatillista vastausta tai taata, että se olisi täysin totta. Voin kuitenkin kertoa, kuinka itse treenaan ratsastuksen lisäksi. Tällä hetkellä käyn salilla kerran viikossa, jolloin treenaan keskivartaloa ja jalkoja. Tämän lisäksi käyn kahvakuulailemassa kerran viikossa, joka treenaa myös kehonhallintaa, jalkoja ja keskivartaloa. Tämän enempää en ala teille kertomaan liikkeistä, koska kuten sanoin, en ole itse mikään asiantuntija ja luultavasti selittäisin ihan puuta heinää.

Jos kuitenkin kiinnostuitte asiasta ja sain teidät pohtimaan omaa istuntaanne, niin suosittelen käymään alla olevissa linkeissä. Artikkeli kertoo kehonhallinnan tärkeydestä ratsastuksessa ja postaus taas on Steffin blogista, jossa hän haastattelee siskoaan kouluratsastuksesta (kyseessä on yksi Suomen hallitsevista kouluratsastuksen mestareista).
Artikkeliin pääsette tästä.
Postaukseen pääset tästä.

Aika: 20.45

Aika: 08.05
Herätyskello pirahtaa vaatimaan huomiota. Hamuilen kännykkää, joka päätyy lopulta lattialle irtonaisina osina. Käperryn yhä tiiviimmin peittojen sekaan ja toivon vapaapäivää....

Aika: 09.15
Olen jo myöhässä, kun juoksen autolleni samalla kun ahmin banaania. Manaan, kun huomaan auton tuulilasien olevan ikiroudassa. Eikun auto käyntiin ja raivon vallassa raaputtamaan lasia näkyviin

Aika: 15.15
Kello tikittää, oppilaiden päät nuokkuvat kohti pöydän kantta.... Maanantain kaksi viimeistä oppituntia ovat käynnistyneet ja tunnelma on kaikkea muuta kuin pirteä. Opettaja yrittää epätoivoisesti saada oppilaita mukaan keskusteluun, mutta vastaukseksi satelee vain fraaseja emmätiiä. Kuulostaako tutulta? Minulle tämä on ainakin tuttu ilmiö jokaisella aamu- ja iltapäivätunnin kohdalla. Kiinostus oli mitä suuremmassa määrässä nolla ja katsoinkin kelloa viiden minuutin välein uskoen, että tunnista oli kulunut jo iäisyys.

Aika: 15.45
Kun vihdoin ja viimein pääsen karkaamaan tunnilta pois, juoksemaan autolle ja starttaamaan sen kotimatkaa varten, saan tietenkin sen Jyväskylän heikkohermoisimman kuskin eteeni ja matelen 80km tuntivauhdin sijasta 60km tuntinopeutta. Tunnelma autossa on kireä ja epätoivoissani tekisi mieli lyödä päätä rattiin tai tehdä huimia ohituksia. Päädyn kuitenkin matelemaan koko 25km matkan tämän hissuttelijan perässä.

Aika: 16.20
Vihdoin ja viimein kaarran auton takaisin pihaamme. Sisälle päästyäni vastassa ovat kaksi hännänheiluttajaa sekä kummipoika. En millään jaksaisi nyt, kun mahakin kurnii.

Aika:16.45
Raahaudun koneelle ja päädyn muokkailemaan blogin ulkoasua. Mieleni tekisi repiä hiuksia päästä, kun mikään kuvanmuokkaus ei onnistu ja banneri jää taas unholaan

Aika: 17.20
Vedän toppahaalarit niskaan ja lähden tekemään iltatallia. Mieliala nousee vihdoin ja viimein kun vastassa on kaksi hörisevää, huomionkipeätä mammuttia.

Mitäs tykkäsitte tällaisesta aika-postauksesta?

Apassionata

Mistä tietää palanneensa takaisin arkeen? Kun autoja ja ihmisiä vilisevät kadut vaihtuvat rauhallisiksi maaseututeiksi. Kun kerrostaloasunto vaihtuu tilavaan omakotitaloon. Kun kaupungin äänet vaihtuvat maaseudun rauhallisiin satunnaisiin auton hurahduksiin ja kaukaiseen koiran haukuntaan.... Irtiotto arjesta loppui, ja voin taas haudata palelevat sormet Sanin ja Ressun pitkään talviturkkiin ja nuuskutella oikein olan takaa hevosen tuoksua.

Perjantaina lähdin kohti Helsinkiä jo heti aamutuimaan siskoni ja hänen lapsensa kanssa. Vaikka lähdimme ajamaan jo puoli kymmeneltä, niin perillä olimme vasta kolmen aikaan. Voin kertoa, että alle vuoden ikäisen lapsen kanssa matkustaminen ei ole kovin jouhevaa. No ei se mitään, automatka meni aika rattoisasti, eikä loppupeleissä tuntunu siltä, että olisin istunut kolmen tunnin sijasta viisi tuntia autossa.

Viikonloppu meni shoppaillessa, katsellen elokuvia, syöden, herkutellen ja tietenkin hämmestellen apassionatassa hevosten ja ihmisten taitavuutta. Vaikka oli mukavaa ottaa vähän irtiottoa hevosista, nukkua pitkään ilman, että tarvitsi rynnätä viemään hevosia pihalle...Niin kyllä tänään oli mukavaa kun vastassa oli kaksi hörisevää karvaturilasta.

Tämä jättiläinen oli aika hellyyttävä tehdessään korkean tason koululiikkeitä 

Maasta se pienikin ponnistaa, teki capriolen (kuvaaja ei pysynyt vauhdissa mukana) 

Ihmispyramidi laukkaavien hevosten selässä....Siinä oli sitä jotain 

Näitä tukkajumala friisiläisia kuolasin, vielä jonain päivänä haluan ratsastaa tällaisella 

Tämä on minun ja Ressun seuraava tavoite :D

Kokonaisuudessaan esitys ja koko tarina olivat mielettömän hienoja ja välillä jäin vain suu auki katselemaan kaikkia hienoja temppuja, kuten kun kaksi miestä menivät laukkaavan hevosen mahan alta ja päätyivät vielä yhtenä kappaleena takaisin satulaan... Nyt alkoi koukuttamaan erittäin suuresti päästä katsomaan ensi vuoden uusi show.

Kysymyksiä on tullut jo aika mukavasti, mutta jos on vielä jotain kysyttävää mielessä niin ensi viikko on vielä aikaa esittää niitä.