Jaana ja Ressu treenaa: Osa 2

Ensimmäisessä osassa kerroin teille kuinka treenaan ilman hevosta, joten tuntui luontevalta kertoa seuraavaksi kuinka pidän Ressun lihaksistosta huolta. Tästä pääsette lukemaan ensimmäisen osan.

Hevonen on meille ratsastajille tietynlainen urheiluväline, mutta se voi olla myös paljon muuta. Siinä missä jalkapalloilijat ja jääkiekkoilijat tarvitsevat joukkuetovereitaan selviytyäkseen peleistä, me tarvitsemme hevosta ja siinä missä motocross kuskin täytyy huoltaa pyöräänsä niin meidän täytyy huoltaa hevosta ja sen varusteita. Poikkeaako ratsastus siis älyttömästi muista lajeista? Joudummehan toimimaan tiiminä ja pitämään huolta urheiluvälineistä.

Hevonen on jäykkä, ei käytä takapäätään kunnolla eikä taivu suuntaan tai toiseen. Tuttua? Älä huoli niin minullekkin. Ressu on pitkärunkoinen hevonen, joka osaa luistaa töistään heti, jos siihen annetaan mahdollisuus. Kun laiminlöin hevosten hierontaa ja venyttelyä ja keskityin pelkkään treenaamisee, huomasin ettei homma toimi, ei sitten mitenkään päin. Kun sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja aloitin hevosten viikottaiset venyttelytuokiot niin tilanteeseen tuli muutos. Ressu alkoi rentoutumaan ratsastaessa ja työskentelemään paremmin selällä ja mikä ihaninta, se lopetti oikealle kädelle painamisen.

Kuva, jossa tulee kaikki mahdolliset ratsastusvirheet esille

En sano, että hevosta täytyisi venytellä joka päivä. En edes itse tee näin, vaan venyttelen Ressun kanssa 3-5 kertaa viikossa pidempiä aikoja ja välillä taas teen vain nopeat n.10-15s palauttavat venytykset ratsastuksen jälkeen. Mitä tunnollisempi olen, sitä enemmän tulosta näkyy.

Olin viime keväänä Reine Mutkan hevoshieronta kurssilla, jossa meillä oli aluksi teoriaosuus ja sitten lähdimme työskentelemään ihan hevosten kanssa. Kuten Reine sanoikin: me ihmiset olemme sen verran heiveröisiä olentoja hevosiin verrattuna, ettemme saa niiltä paikkoja hajalle hieronnan ja venyttelyn avulla. Ellei tapoihimme sitten kuulu hieroa vasaroiden avulla... Joten jos olet tähän päivään asti arkaillut satuttavasi hevosta tai aiheuttavasi sille vahinkoa venyttelyllä, niin unohda se. Kuitenkin hevosen tulisi olla venyttelyssä mukana, sillä väkisin vääntämällä homma ei onnistu.

Jos hevosta ei ole ennen hierottu/venytelty voi se ihmetellä touhua. Pitkän tauon jälkeen Ressukin katsoi minua vähän hämmentyneenä, että mitä se mamma nyt oikein häärää kun vääntelee raajoja joka suuntaan ja muutaman kerran se koittikin nykäistä jalkaa pois. Kuitenkin muutamien toistojen jälkeen se alkoi nauttia touhusta, alahuuli lerpattaa ja silmät alkavat ummistua. Joten älä säikähdä, jos hevonen ei heti ensimmäisenä ole touhussa mukana. Aloita tekemään venytyksiä pikkuhiljaa ja kuuntele mitä hevonen tuumaa. Ja namipalat on aina hyvästä!

Faktaa:
Venyttely lisää lihasten joustavuuttaa ja ylläpitää suorituskykyä. Säännöllisesti tehtynä vammojen riski pienenee, elastisuus pysyy hyvänä ja paranee. Lisäksi venyttele tehostaa hieronnan vaikutuksia, sillä se vaikuttaa lihasten syviin osiin. Yhden venytyksen kesto vaihtelee 10-45 sekunttiin ja venytystoistoja on syytä tehdä 3-5 suuntaansa.

Venytyksiä:

Takajalka eteen: vedä jalkaa varovasti mahdollisimman suoraksi eteen kohti etujalkaa.  Voidaan myös tehdä niin, että otetaan kiinni vuohisesta ja kintereestä, ja nosteaan koukistettua jalkaa ylöspäin kohti mahaa. Tällöin venytys kohdistuu enemmän lautasalueen lihaksiin. 

Takajalka eteen ulos: vie jalkaa varovasti vähän eteen sivulle, jolloin venytys kohdistuu lähentäjälihaksiin.

Takajalka taakse: ota mieluiten kengitysote ja venytä jalkaa viistosti alas. Tässä venytyksessä kintereen ei tarvitse suoristua kokonaan ja pumpppaus tehostaa venytystä ja auttaa jos takajalka venyy taakse kankeasti.

Takajalka eteen sisälle: tässä venytyksessä jalkaa viedään kohti ristikkäistä etujalkaa.  Venytys kohdistuu lautas-reisialueen lihaksiin. 

Etujalka eteen: Vie jalka suorana eteen, polvi saa jäädä hieman koukkuun.

Lavan ja rintalihasten aukaisuvenytys: Ote polvesta ja vuohisesta, vedä polvesta itseesi päin ja yönne samalla kaviota kohti vastakkaista etujalkaa.  

Etujalka eteen kaulan alle: nosta jalkaa ylöspäin, paina polvea kevyesti kaulan alle.

Ressu ei osaa tehdä tätä venytystä vielä kunnolla, joten siksi aika epämääräinen kuva. Mutta tarkoituksena olisi houkutella hevosta venyttämään pää etujalkojen väliin. Tämä on todella hyvä venytys hepan selälle. 

Tämä venytys kannattaa tehdä  aluksi seinää vasten, niin hevonen venyttää rehdisti eikä ala väistämään. Edelleen herkkupaloja hyödyntäen houkutellaan hevonen venyttämään kaulaa/kylkiä. Hevosta voi houkutella venyttämään joko kohti kinnertä tai sitten ylemmäksi kohti lautasia. Tällöin venyttää vähän eripaikkoja. 

Kisailua

Lauantaina oltiin Sanin kanssa kauden ensimmäisissä estekisoissa ja luokkina toimivat 60cm ja 70cm. Arvoin tosiaan hetken, että osallistunko 60cm vai 80cm, mutta päädyin tuohon 60, koska Sani tuntui alkuviikosta huonolta ratsastaa.

Kisat menivät oikein mukavasti ja olin itse todella tyytyväinen suorituksin vaikka ne eivät olleen ratsastuksellisesti ihan siisteimpiä. 60cm palkittiin kaikki puhtaan radan ratsastaneet ja näin pääsimme Sanin kanssa palkintojen jakoon. 70cm palkittiin vain kaksi ensimmäistä, koska osallistujia oli sen verran vähän. Ja kappas, kun jäimme kahden sekunnin päähän kakkossijasta, mutta eipä tuo mitään. Kummatkin radat olivat puhtaita, kohtuullisen sujuvia ja Sani käyttäytyi mallikkaasti, joten tyytyväisiä ollaan!

Pieni videokooste päivästä:
estekisojen video

Tekniikan ihmelapsena en sitten jostain syystä saanut laitettua tuota videota tänne, mutta linkistä pääsette katsomaan sen YouTubessa....

Jaana ja Ressu treenaa: Osa 1

Kun katson peiliin, näen siellä ihmisen, joka haluaisi kehittyä ratsastajana.Toinen vilkaisu peiliin kertoo, että en pistä itseäni tarpeeksi likoon vaan pidän kynsin ja hampain kiinni omasta mukavuusalueestani. Tästä alkaa kolmiosainen postaus, jossa kerron minun ja Ressun treenaamisesta siten, että kerron kuinka treenaamme yhdessä, miten treenaan ilman hevosta ja kuinka pyrin pitämään hevosen lihaksistosta huolta venyttelyn ja hieronnan avulla. Todella toivon, että saisin tehtyä tästä mahdollisimman mielenkiintoisen postauksen ja ehkäpä jotkut jopa saavat intoa ja ajatuksia tästä omaan treenaamiseensa.

Aloitan tämän postaus sarjan kertomalla miten treenaan ilman hevosta. Olen ummistanut silmäni omilta virheiltäni ja vakuutellut itselleni lihaskuntoni ja kehonhallintani olevan riittäviä. Kuitenkin huomaan joutuvani ratsastaessa korjaamaan omaa vinouttani ja välillä harjoutusravissa pompin kuin perunasäkki. Jep, kehonhallintani ei taidakkaan olla enää yhtä hyvä kuin joskus ammoisina ratsastuskoulu aikoina. Kuinka mukavaa onkaan raskaan koulu-/työpäivän jälkeen vain jäädä matkustamaan sinne hevosen selkään, varsinkin kun kukaan ei ole paasaamassa sinulle kyynärkulmista ja ryhdistä?

Faktaa:
Kyra Kyrklund sanoo kirjassaan Ratsastusen taito, että paino on ratsastajan tärkein apu. Kun sitä käyttää oikein, voi ratsastaja pyytää hevosta eteen ja vastaavasti hidastamaan tai vaikka kääntää 500kiloisen hevosen. Se, miten ratsastaja sijoittaa painopisteensä satulassa, vaikuttaa hevosen tasapainoon ja sitä kautta sen mahdollisuuksiin suorittaa pyydetty tehtävä tai liike.
Ratsastajan lihaskireydet ja lihasepätasapaino vaikuttavat ratsastukseen heikentäen apujen käyttöä. Nämä kireydet ja vinoudet vaikuttavat heti myös hevoseen ja sitä kautta koko suoritukseen. Toimiva kehonhallinta tuo ratsastajaan rentoutta. Vaikka ratsastuksen harjoittelu on yleensä lajipainotteista, voisin väittää että parempi yleiskunto helpottaa harjoittelua huomattavasti. Tästä päästäänkiin minun omaan treenaamiseen.

Olen itse jäykkä kuin rautakanki, ja kaikenlisäksi vielä todella laiska venyttelemään. En ole kokenut tätä ennen sitä kovin suureksi ongelmaksi ratsastaessa, mutta nyt koulusatulalla ratsastaessa huomaan, että jännitän jalkoja, koska ne eivät taivu oikeaan asentoon automaattisesti. Eikä ongelmat suinkaan lopu tähän jäykkyyteen... Olen alkanut tiedostamaan, että jännitän todella helposti hartiaseutua, ja tätä kautta myös kättäni ratsastaessa.  Luulen tämän johtuvan siitä, että hartiaseutuni on usein jumissa, ja lavan alla tuntuu pistävää kipua. Jotenkin tämä pahenee ratsastaessa ja huomaamattani alan jännittämään hartioita, jotta kipu häviäisi.

Pitkään pidin kehostani huolta vain ratsastamalla. Nyt kuitenkin tuntuu, että se ei enää riitä, koska yksinkertaisesti en pysty rentoutumaan tarpeeksi hevosen liikkeisiin ja näin ollen häiritsen hevosen suoritusta. "Ratsastajan perusistunta ei ole staattinen asento. Hevosen liike-energian vaikutus on suuri ja vaatii ratsastajalta mukautumista sekä liikkeen sallimista. Tämä edellyttää muun muuassa lonkkien liikkuvuutta ja lantion asennon hallintaa."  Juurikin tämä lonkkien liikkuvuus on minulla ongelmana. Lonkankoukistajani ovat jäykät ja kramppaavat ratsastaessa. Tähän ongelmaan kyllästyneenä olen  pyrinkinyt venyttelemään joka ilta. Tärkeimpiä ovat etu- ja takareisi, reiden lähentäjät, pohkeet, peppu ja juurikin nämä lonkankoukistajat. Laiskana venyttelijänä olen päätynyt tekemään ihan perus venytyksiä, joten minulla ei ole kuvamateriaalia kuinka voisitte vääntää itsenne mahdollisimman hankalan näköiseen solmuun. Paina tästä, ja pääset katsomaan hyviä venytysliikkeitä niin jalkoihin, keskivartaloon, käsiin kuin hartioihinkin. Vinkki: jos olet yhtä laiska venyttelijä kuin minä, niin venyttele vaikka samalla kun katsot tv. Kaksi kärpästä samalla iskulla, ja keho kiittää.

Tunnustaako joku muukin, että ratsastaessa on hengästynyt, tuntenut kun hiki virtaa selkää pitkin ja irvistänyt kun vatsalihaksia kivistää. Minä ainakin tunnustan, ja myönnän vieläpä senkin, että harvoin näytän kovin seesteiseltä kun ratsastan. Tästä treenaamisesta innostuneena olen ottanut sykemittarin treeneihin mukaan. Koulutreeneissä keskisykkeet heiluivat 160, hölkkä lenkillä sykkeet nousivat  reilu 170 ja reipas kävelylenkki jonka aikana pystyi kuitenkin keskustelemaan vaivatta, sai sykkeet nousemaan 130-140 . Tästä voidaan huomata, että ratsastus vaatii todellakin sitä kuntoa siinä missä muukin urheilu. Minä pyrin pitämään yllä yleiskuntoani juurikin hölkkä lenkkien ja reippaiden kävelylenkkien avulla. Vaihtelua mukaan tuovat salilla hikoileminen, hiihtoladuilla kompurointi sekä kahvakuula ryhmässä huhkiminen. Onko sinullakin ongelmia ottaa itseäsi niskasta kiinni, ja lähteä vaikka kävelylle? Älä huoli, kun olet ylittänyt muutaman kerran oman mukavuusalueesi ja lähtenyt lenkkipolulle, huomaat pian odottavasi lenkille lähtöä. Jos et ole harrastanut aerobista liikuntaa vähään aikaan, aloita rauhassa. Jos päätät tauon jälkeen repäistä 8 km juoksulenkillä, et varmasti halua lähteä enää uudestaan. Hitaasti hyvä tulee....

Yleiskunnon ylläpitäminen ei vaadi päivässä kolmen tunnin urheilusuorituksia, joiden aikana vedät itsesi ihan piippuun. Esimerkki: päivinä jolloin olen ratsastanut kummatkin hevoset, käyn vain reippaalla kävelylenkillä koirien kanssa. Tai sitten annan kehoni rentoutua sohvalla.

En halua tällä postauksella kehottaa ketään laihduttamaan. Kenenkään, kuka on kasvavassa iässä ei tarvitse laihduttaa, koska on normaalia että keho muuttuu silloin. On tärkeää, että ihminen viihtyy omassa kehossaan ja tiedän kokemuksesta, että erityisesti murrosiässä se on hankalaa. Minä olen kuitenkin kasvuni kasvanut ja huomannut kauhulla kuinka nopeasti se keho alkaakin rapistumaan jos siitä ei huolehdi. Henkilökohtaisesti haluan viihtyä omassa kehossani, ja kehittyä ratsastajana. Tämä kuitenkin vaatii minulta nykyään muutakin kuin selästä käsin treenaamista. Haluan vielä korostaa, että ratsastuksen lisänä tehtävän urheilun ei tarvitse olla jokapäiväistä saatikka todella rankkaa.

Tässä vielä esimerkki minun viikon urheilusuorituksista:
Maanantai: Kummankin hevosen kanssa maastossa yht:2½h
Tiistai: Kummankin hevosen kanssa koulutreeni yht:2h, 30min reipas kävelylenkki
Keskiviikko: Ressun kanssa 1h koulutreeni, 1h salitreeni
Torstai: Maastakäsin työskentelyä Sanin kanssa, Ressulla ilman satulaa kevyt treeni yht:1½h, 4km hölkkälenkki
Perjantai: Sanin kanssa koulutreenit 1h, reipas kävelylenkki 4km
Lauantai: Estetreenit Sanin kanssa 1h, hiihtämässä 7km
Sunnuntai: Estetreenit Ressun kanssa 1h
Huom: Viikkoni näyttää tuolta vain silloin, kun minulla oikeasti on aikaa, eli en ole töissä tai koulussa . Älä siis ota paineita, jos aikasi ei riitä kaikkeen.

Mitä piditte? Oliko liian tylsä, pitkä ja perustietoa vai saitteko jotain irtikkin?

Seuraavassa osassa......

Aikatauluista kiinni pitäminen

Minulla oli tarkoituksena julkaista tänään postaussarjan ensimmäinen osa, mutta koska en kerennyt kuvaamaan materiaalia siihen kaikkien kiireiden keskellä, niin julkaisen sen varmaan huomenna tai sunnuntaina.

Huomenna olis tiedossa kisat Sanin kanssa. Päätin, että lähden kisaamaan 60cm ja 70cm sen sijaan, että olisin hypännyt 70cm ja 80cm, koska Sani tuntui alkuviikosta ihan hirveältä ratsastaa. Se painoi kädelle, laukka ei pyörinyt ja herraties mitä.

Tänäin sitten lähdin ratsastamaan fiiliksellä, että heitän pyyhkeen kehään jos touhu on yhtä mahdotonta kuin alkuviikosta. Aloitin treenit tekemällä käynnissä kahdeksikkoa jonka risteyskohdassa oli puomi. Tarkoituksena oli vain houkutella Sani taipumaan ja asettumaan. Seuraavaksi tein kumpaankin suuntaan pohkeenväistöjä pitkältä sivulta pituushalkaisijalle, josta siirtyminen raviin ja pysähdys lyhyelle sivulle. Tämä harjoitus sujui älyttömän hyvin. Yleensä Sani on vähän vastahakonen tekemään pohkeenväistöjä, mutta nyt se väisti oikein mukavasti ja teki siirtymiset ja pysähdykset ilman mitään ongelmaa. Seuraavaksi palasin työskentelemään takaisin kahdeksikolle, tällä kertaa ravissa. Ideana oli tehdä siirtyminen käyntiin vähän ennen puomia, ylittää puomi rauhassa ja siirtyä takaisin raviin. Tämäkin harjotus sujui ihan mahtavasti, ja olin yllättynyt kuinka nätisti Sani oli avuilla. Sitten päätin haastaa Sanin, ja tehdä edellä mainitun harjoituksen myös  laukassa. Juu käynti siirtymiset ei ollut ehkä mitään rennoimpia, mutta se malttoi kuitenkin ylittää puomin rauhassa ja teki hyviä siirtymisiä laukkaan, joskin vähän lennokkaita.

Ehkä siis lähdenkin hyvillä mielin huomenna kisoihin. Näin kauden ensimmäisissä kisoissa lähden hakemaan vain hyvää sujuvaa rataa ja Sanille rutiinia. Sani on kisajännittäjä, joka hermostuu uusissa paikoissa ja jännittyy helposti ratsastaessa. Joten peukut pystyyn, että kaikki sujuisi huomenna hyvin :))

Voiko omaa elämää paeta?

Tällä hetkellä ainakin minä haluaisin paeta omaa elämääni. Vuorien lailla kohoavat koulukirja pinot nenäni edessä ja ulkona odottava hyytävä kylmyys saavat minut haaveilemaan pakomatkasta. Kuinka mukavaa olisikaan heittää koulukirjat johonkin syvälle kaapin uumeniin ( tai vaihtoehtoisesti pakata ne kassiin myymistä varten), mutta ei. Tätä helpotusta en voi suoda vielä itselleni, vielä pitää jaksaa rutistaa loppukiriin....

Näin pienenä huomautuksena vielä: onneksi heppatytöt ovat säänkestäviä. Olen totaallisen turhautunut tähän suomen keliin. Viime viikkolla tuuli niin kovasti, että meinasit suistua satulasta jo pelkästään sen ansiosta. Tämän viikon teema taas näyttää olevan jatkuva lumisade. Tänä aamuna nimittäin yllätyksekseni en meinannut päästä talostamme ulos, koska ulko-oven eteen oli tuiskuttanut melkein puoli metriä lunta. Voitte kuvitella siis tuntemukseni kello 8 aikaan aamulla, kun yritän kaivautua ulos talostamme...

Kevät ei taida koittaa vielä hetkeen?

Kun luottamus itseen horjuu

Tänään olin tosiaan puurtamassa 5½ tunti äidinkielen essee yo-koetta. Kun kirjoitetaan, muokataan ja parannellaan yhtä tekstiä 5½ tuntia alkaa usko helposti loppua kesken, ainakin minulta. Noin neljän tunnin jälkeen ja tarpeeksi monen lukukerran jälkeen alkoi tuntumaan, että kaikki mitä kirjoitin oli ihan hirveää luettavaa.... Ja lähdinkin salista pois hyvin turhautuneena ja vakuuttuneena siitä, että koe ei mennyt hyvin. 

Vielä puoli vuotta sitten kuvittelin osaavani kirjoittaa ihan kohtuullisia tekstejä, mutta kun tuli aika osoittaa taidot äidinkielen abikurssilla, tipahti esseeni 25p arvoisena takaisin. (maksimi pisteet ovat 60) Itseluottamus ei siis ollut ihan kohdallaan kun lähdin kirjoittamaan tätä koetta. "Enhän minä osaa kirjoittaa", "minulla ei ole tarpeeksi syvällisiä ajatuksia", "kantani on epäselvä" ja monta muuta ajatusta pyörivät päässäni aamulla kun tallustelin kohti paikkaa 38.

En voi olla nauramatta, kun katson ylä-aste aikaisia kuvia itsestäni

Tässä tämä minun 25p essee....

6. Erilaisuus -rikkaus vai taakka

Ihmiset aloittavat jo lapsina itsensä ja muiden jaottelun luokkiin. Jos pärjäät koulussa, muut luokittelevat sinut heti nörtiksi tai opettajan lemmikiksi. Jos pukeudut vanhemman sisaresi jo kertaalleen käytettyihin vaatteisiin, olet automaattises köyhästä, huonompiosaisesta perheestä. Miksi me ihmiset vajoamma villieläimien tasolle ja sorramme heikompiamme ja erilaisia ihmisiä? Erotummehan näistä eläimellisistä lajeista monin tavoin. Ihmiskunnalla on muun muassa yhteisöjä, kulttuureja, uskontoja sekä tiedollista ajattelua, joita ei löydy eläinlajeilta. Ihmiset siis sortavat tiedollisesti toisiaan, kun eläimet tekevät sen selviytyäkseen luonnon armoilla.

Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. On pitkiä ja pätkiä, rohkeita ja ujoja, tummia ja vaaleita, mutta maailmasta kuitenkaan tuskin löytyy kahta täysin samanlaista ihmistä, niin kuin ei löydy eläimiäkään. Voimme muistuttaa ulkonäöllisesti toisiamme, mutta meillä jokaisella on oma sähäkkä persoonallisuutemme. Jos kuitenkin erotut liiaksi valtavirrasta, johtui se sitten ulkonäöstä tai mielipitestä, se voi johtaa kiusaamiseen tai syrjintään. Kannatttaako meidän siis tuudittautua sanontaan, että erilaisuus on rikkaus? Ehkä se ei ole sitä?

Katsomme helposti läpi sormien nuoruudessa tapahtunutta kiusaamista. Olimmehan silloin murrosiän kuohuissa ja yhteenkuulumisen tunne jyräsi moraallisen ajattelumme yli. On kuitenkin huolestuttavaa huomata, kuinka ihmiset pelkäävät erilaisuutta vielä aikuisinakin. Nyt ovat olleet useampaan otteesseen pinnalla muun muuassa työpaikkkakiusaamiset.

En väitä etteikö erilaisuus voisi olla hyvä. Kehoton kuitenkin sinisilmäisiä ihmisiä raottamaan silmiään ja näkemään ihmismielessä piilevän ilkeyden. Jos haluatte olla erilaisia, niin olkaa! Mutta tehkää se pysty päin ja kovettakaa sisinpänne ilkeydelle. Tämä maailma ei mielestäni tarvitse enää enemää kiusaamisen takia syrjäytyneitä ihmisiä.

On kuitenkin huomattava, ettei erilaisuutta pidä täysin polkea maan rakoon. Ainoastaan ehkä narsisti haluaisi katsella koulussa, töissä ja kotonaan täysin itsensä kaltaisia ihmisiä. Jos me kaikki olisimme samanlaisia ulkonäöltämme ja luonteeltamme, tulisi maailmasta varmasti harmaan mitäänsanomaton. Samankaltaistumisen myötä myös kulttuuriset erot kaikkoaisivat, ja näin myös mahdolliset ongelmiin ratkaisuja tarjoavat mielipiteet kuolisivat sukupuuttoon.

Voihan erilaisuudesta toki olla myös hyötyä elämän kovakouraisessa oppikkoulussa. Kun uskallat uhmata kapeakatseisia ihmisiä erottumalla rohkeasti massasta, voit hyvin mahdollisesti peitota nämä kapeakatseiset ihmiset työhaastatteluissa. Nuorilla tämä massasta erottuminen tuntuu jopa nykyään nousevan muoti-ilmiöksi, kun yhä useammin voit kaupungilla kävellessäsi törmätä niin sanottuihin gootteihin, nörtteihin tai hippeihin. Ehkäpä he haluavat tietoisesti kiusoitella ja ärsyttää näitä kapeakatseisia ihmisiä?

Erilaisuuden kannattavuus riippuu siis pitkälti näkökulmasta. Mielestäni ihmisiä ei kuuluisi tuomita erilaisuudesta, eihän heidän erilaisuutensa yleisesti ottaen aiheuta meille minkäänlaisia ongelmia. Kuitenkin meillä ihmisillä tuntuu olevan pakonomainen tarve kuulua joukkoon ja miellyttää toisiamme. Joten ollako rohkeasti erilainen, vai eikö olla? Siinäpä vasta pulma.

Taisin olla joskus vähän erilanen

Tukka putkella

Miltä tuntuu herätä joka aamu tunteeseen, että päivän tunnit eivät riitä kaikkeen vaikka juoksisit tuli perseen alla? Ei kivalta, mutta ONNEKSI, tämä kaikki on ohi 1½ viikon kuluttua. Kuitenkin vielä ennen lomailua saan paahtaa eteenpäin kuin riivattu, sillä ensi viikolla minulla on kahdet yo-kirjoitukset sekä kisat lauantaina ja sitä seuraavalla viikolla saan viettää vielä keskiviikon hikoilemalla pitkän matematiikan kirjoituksissa ja sen jälkeen tuulettaa ja hyppiä villisti. LUKIO VIRALLISESTI SUORITETTU!

Päivän piristys 

Viime postauksessa vinkkasin inspiraatiostani yhtä postausideaa kohtaan, ja tällä kertaa inspiraatio on muuttunut jo tekstiksi asti. Julkaisen kuitenkin sen ensimmäisen osan vasta ensi viikon loppupuolella, koska haluan höystää sitä faktatiedoilla, kuvilla ym.

Jappe oli jättäny viestin kameraan :D

Ensi viikko:
Maanantai: Äidinkielen yo-kirjoitukset 09.00-15.00, kummallakin ponilla koulutreenit, epätoivoista pänttäystä

Tiistai: Työhaastattelu, Sanilla maasto, Ressulla puomi, epätoivoista pänttäystä

Keskiviikkko: Sanin vuokraajan pv, satulan putsaus kisoihin, Ressulla maasto/koulutreeni, epätoivo noussut huippuunsa

Torstai: Ressu vapaa, Sanilla kevyt päivä, epätoivo enkunkirjotuksien takia

Perjantai: Englannin yo-kirjoitukset 9.00-15.00, Ressun vuokraajan pv, Sanin läpiratsastus, loppujen varusteiden putsaus+kisavarusteiden pakkaus

Lauantai: Kisat 11--->, Ressulla kevyt pv, matikan opiskelua hikihatussa

Sunnuntai: Sanilla palautus, Ressulla este

+ kaikki muu mahdollinen, mutta aika kiireiseltä näyttää...

Kummipoika Eemeli, joka saa aikaani aina vaikka ois kuinka kiire

Motivaatio, Älä Jätä !

Etsintäkuulutus: motivaatio kadoksissa. Tämä päivästä toiseen jatkuva lukeminen ja ratsastaminen on puristanut minusta kaiken ylimääräisen energian ja näin ollen postauksien kirjoittaminen tuntuu päivä päivältä hankalammalta. Varsinkin kun tuntuu, että ideavarastoni on tyystin tyhjentynyt. Huomaan myös, että postaukseni käyvät kerta kerralta tylsemmiksi, enkä jaksa enää panostaa kirjoituksien laatuun. Tuntuu myös tyhmältä tehdä treeni postauksia, kun saan niin harvoin kuvamateriaalia ja kun sitä saan, niin käytän ne heti loppuun....Nyt kuitenkin olen saanut inspiraation yhteen postausideaan, ja aionkin alkaa toteuttamaan sitä heti kunhan saan kuvaajan matkaan mukaan (lue: kunhan Jappe alistuu osaansa). Pidemmittä puheitta halusin vain kertoa, että blogi ei ole vielä kuollut vaikka siltä vähän vaikuttaakin.