Kun luottamus itseen horjuu

Tänään olin tosiaan puurtamassa 5½ tunti äidinkielen essee yo-koetta. Kun kirjoitetaan, muokataan ja parannellaan yhtä tekstiä 5½ tuntia alkaa usko helposti loppua kesken, ainakin minulta. Noin neljän tunnin jälkeen ja tarpeeksi monen lukukerran jälkeen alkoi tuntumaan, että kaikki mitä kirjoitin oli ihan hirveää luettavaa.... Ja lähdinkin salista pois hyvin turhautuneena ja vakuuttuneena siitä, että koe ei mennyt hyvin. 

Vielä puoli vuotta sitten kuvittelin osaavani kirjoittaa ihan kohtuullisia tekstejä, mutta kun tuli aika osoittaa taidot äidinkielen abikurssilla, tipahti esseeni 25p arvoisena takaisin. (maksimi pisteet ovat 60) Itseluottamus ei siis ollut ihan kohdallaan kun lähdin kirjoittamaan tätä koetta. "Enhän minä osaa kirjoittaa", "minulla ei ole tarpeeksi syvällisiä ajatuksia", "kantani on epäselvä" ja monta muuta ajatusta pyörivät päässäni aamulla kun tallustelin kohti paikkaa 38.

En voi olla nauramatta, kun katson ylä-aste aikaisia kuvia itsestäni

Tässä tämä minun 25p essee....

6. Erilaisuus -rikkaus vai taakka

Ihmiset aloittavat jo lapsina itsensä ja muiden jaottelun luokkiin. Jos pärjäät koulussa, muut luokittelevat sinut heti nörtiksi tai opettajan lemmikiksi. Jos pukeudut vanhemman sisaresi jo kertaalleen käytettyihin vaatteisiin, olet automaattises köyhästä, huonompiosaisesta perheestä. Miksi me ihmiset vajoamma villieläimien tasolle ja sorramme heikompiamme ja erilaisia ihmisiä? Erotummehan näistä eläimellisistä lajeista monin tavoin. Ihmiskunnalla on muun muassa yhteisöjä, kulttuureja, uskontoja sekä tiedollista ajattelua, joita ei löydy eläinlajeilta. Ihmiset siis sortavat tiedollisesti toisiaan, kun eläimet tekevät sen selviytyäkseen luonnon armoilla.

Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. On pitkiä ja pätkiä, rohkeita ja ujoja, tummia ja vaaleita, mutta maailmasta kuitenkaan tuskin löytyy kahta täysin samanlaista ihmistä, niin kuin ei löydy eläimiäkään. Voimme muistuttaa ulkonäöllisesti toisiamme, mutta meillä jokaisella on oma sähäkkä persoonallisuutemme. Jos kuitenkin erotut liiaksi valtavirrasta, johtui se sitten ulkonäöstä tai mielipitestä, se voi johtaa kiusaamiseen tai syrjintään. Kannatttaako meidän siis tuudittautua sanontaan, että erilaisuus on rikkaus? Ehkä se ei ole sitä?

Katsomme helposti läpi sormien nuoruudessa tapahtunutta kiusaamista. Olimmehan silloin murrosiän kuohuissa ja yhteenkuulumisen tunne jyräsi moraallisen ajattelumme yli. On kuitenkin huolestuttavaa huomata, kuinka ihmiset pelkäävät erilaisuutta vielä aikuisinakin. Nyt ovat olleet useampaan otteesseen pinnalla muun muuassa työpaikkkakiusaamiset.

En väitä etteikö erilaisuus voisi olla hyvä. Kehoton kuitenkin sinisilmäisiä ihmisiä raottamaan silmiään ja näkemään ihmismielessä piilevän ilkeyden. Jos haluatte olla erilaisia, niin olkaa! Mutta tehkää se pysty päin ja kovettakaa sisinpänne ilkeydelle. Tämä maailma ei mielestäni tarvitse enää enemää kiusaamisen takia syrjäytyneitä ihmisiä.

On kuitenkin huomattava, ettei erilaisuutta pidä täysin polkea maan rakoon. Ainoastaan ehkä narsisti haluaisi katsella koulussa, töissä ja kotonaan täysin itsensä kaltaisia ihmisiä. Jos me kaikki olisimme samanlaisia ulkonäöltämme ja luonteeltamme, tulisi maailmasta varmasti harmaan mitäänsanomaton. Samankaltaistumisen myötä myös kulttuuriset erot kaikkoaisivat, ja näin myös mahdolliset ongelmiin ratkaisuja tarjoavat mielipiteet kuolisivat sukupuuttoon.

Voihan erilaisuudesta toki olla myös hyötyä elämän kovakouraisessa oppikkoulussa. Kun uskallat uhmata kapeakatseisia ihmisiä erottumalla rohkeasti massasta, voit hyvin mahdollisesti peitota nämä kapeakatseiset ihmiset työhaastatteluissa. Nuorilla tämä massasta erottuminen tuntuu jopa nykyään nousevan muoti-ilmiöksi, kun yhä useammin voit kaupungilla kävellessäsi törmätä niin sanottuihin gootteihin, nörtteihin tai hippeihin. Ehkäpä he haluavat tietoisesti kiusoitella ja ärsyttää näitä kapeakatseisia ihmisiä?

Erilaisuuden kannattavuus riippuu siis pitkälti näkökulmasta. Mielestäni ihmisiä ei kuuluisi tuomita erilaisuudesta, eihän heidän erilaisuutensa yleisesti ottaen aiheuta meille minkäänlaisia ongelmia. Kuitenkin meillä ihmisillä tuntuu olevan pakonomainen tarve kuulua joukkoon ja miellyttää toisiamme. Joten ollako rohkeasti erilainen, vai eikö olla? Siinäpä vasta pulma.

Taisin olla joskus vähän erilanen