Olen palannut

Olen palannut blogin pariin! Viime viikko oli tosiaan aika hektinen, kun oli potkiaisia, penkkareita ja abi-risteilyä. Nyt kuitenkin olen päässyt kiinni normaaliin arkeen ja lukulomaakin olen alkanut hyödyntämään epätoivoisella pitkän matematiikan opiskelulla. Voin kertoa, että välillä nämä laskutoimitukset menevät yli hilseen, mutta matikan laskeminen on loppupeleissä aika hauskaa (lue: jos se onnistuu, niin se on hauskaa).

Minulla tosiaan loppui viime viikolla lukion oppitunnit, ja nyt edessä on noin kolmen viikon mittainen lukuloma, jonka jälkeen alkaa armottomat ylioppilas kirjoitukset. Onneksi minulla on enää kolme ainetta kirjoitettavana keväällä: äidinkieli, pitkä matematiikka ja englanti.

Sepiksen lakanat korostivat meidän todella hyvää mainetta....

Heppojenkin osalta loma loppui ja treenit alkoivat. Kauden avauskisat lähestyvät, ja minulla on kauhea pähkäily mitkä luokat hyppäisin Sanin kanssa. Ressu ei tosiaan vielä näihin kisoihin ainakaan lähde, koska olemme vasta aloittaneet lastausharjoitukset aivan alusta. 

Sunnuntaina tosiaan teimme ensimmäisen lastausharjoituksen onnettomuuden jälkeen. Ressu jännittyi heti kun näki, että traileri otettiin auton perään. Kaikkien yllätykseksi Ressu kuitenkin käveli melkein suorilta koppiin, mutta oli todella jännitynyt siellä. Meinasimme aluksi kokeilla josko laittaisimme väliseinän paikoilleen ja jättäisimme takaluukun auki. Kuitenkin tämä osottautui huonoksi ideaksi, sillä heti kun väliseinää alettiin siirtämään paikoilleen Ressu hermostui ja yritti kaatua seinää vasten. Näin ollen harjoitus jatkui eteenpäin niin, että väliseinä oli käännetty toiselle sivulle, ja hevonen vain seisoi trailerissa irti ilman, että takaluukku tai takapuomit olivat kiinni. Ressu oli hermostunut koko trailerissa olon ajan, ja se tulikin kerran sieltä ryminällä ulos. Se tuli kuitenkin heti uudestaan kyytiin, jonka jälkeen seisotimme sitä siellä vielä noin 5 minuuttia. Tänäin toistimme saman harjoituksen, ja Ressu tuli edelleen yhtä helposti kyytiin kuin viimeksikin. Nyt se ei yrittänyt kertaakaan kaatua seiniä päin tai peruuttaa ulos. Ressu jopa rentoutui tällä kerralla, jonka jälkeen otimme sen heti ulos kopista. Tätä aiomme toistaa vielä muutaman kerran niin, että hevonen pysyy rentona ja rauhallisena. Kun se ei enää jännitä tilannetta, koitamme lisätä mukaan väliseinän paikoilleen laittamisen....

Voin kertoo, että tuolla puvussa tuli aika kuuma...

Näiden touhuilujen lisäksi heppojen hampilääkäri kävi tänäin. Sanilla on jotenkin "ongelma suu", jonka takia se täytyy raspata 3-4 kertaa vuodessa, jotta vältyttäisiin turhan pahoilta piikeiltä. Minusta tuntuu, että neiti muuttuu joka kerta vaikeammaksi tapaukseksi hoitaa. Sanilla ei nimittäin pysy paikoillaan se laite, joka pitää hevosen suun auki raspauksen ajan, vaan homma joudutaan hoitamaan pelkän huulipuristimen avulla, ja näin ollen raspaajan työ vähän hankaloituu, kun ei ole niin hyvää näkymää suuhun. Muutamien loikkien ja jyräämisen jälkeen Sanin hampaat saatiin kuntoon, mutta ensikerralla hommaan kyllä eläinlääkäriltä rauhoittavaa. Ei nimittäin ole enää kovin turvallista touhua, kun 500 kiloinen eläin hyppii pystyyn, kun ihmisiä on joka puolella. Ressu taas tapansa mukaan vain oli kiltisti paikoillaan ja antoi hampilääkärin hoitaa hommansa. Sekin osaa olla edes joskus fiksu...

Löysin ystäväiseni Väiskin

Risteily fiiliksissä