Sanin kehitys

Nyt vihdoin ja viimein sain tämän Sanin kehityspostauksen tehtyä jota toivottiin. Tämä postaus on siis pyhitetty ainoastaan rakkaalle suokki putelleni :)

Sani viime kesänä heinämasun kera

Sani on vuonna 2000 syntynyt suokkitamma, jonka ostin 2010 vuoden alussa sen kasvattajalta. Ennen minulle tuloa Sani oli tienannut elantonsa ravurina, jonka ura ei ollut yhtä loistokas kuin ehkä omistaja olisi toivonut. Se kyllä juoksi ilman jarruja, ei vain tarpeaksi kovaa. Näipä Sani sitten päätyi myyntiin, sillä sen entinen omistaja halusi ravurin, ei sen tapaista. Meidän entinen suokkiputte oli juuri joulun alla menehtynyt ähkyyn, jonka seurauksena Ressu jäi yksin. Päädyimme vanhempieni kanssa päätökseen, että meille hankitaan toinen hevonen sen sijaan, että Ressu olisi mennyt jollekkin tallille. Näinpä siis päädyin selailemaan myynti-ilmoituksia ja huomasin sieltä tämän. Alunperin tarkoitus tosiaan oli tarjota loppuelämän koti vanhemmalle, rauhallisemmalle hevoselle, jota äitinikin pystyisi huoletta hoitelemaan ja ehkä ajamaankin. Sen sijaan saatiin tämä hyvässä iässä oleva ikiliikkuja. :)

Sanin kuvia ravuriajoilta pääsette katsomaan tästä.

Kun Sani tuli minulle, se oli tottunut satulaan ja ratsastajan painoon selässä, mutta se ei juurikaan osannut muuta kuin juosta kovaa. Aloitimmekin hommat ihan alusta. Ensimmäisenä etappina oli etsiä ammattilaisen avustuksella Sanille sopiva satula, sillä se joka tuli tamman mukana oli kauhea kivikautinen kapistu, joka varmasti oli kipeyttänyt ja verottanut muutenkin tamman selkälihaksia. Hommasimme myös ravikuolaimien tilalle olympialaiset, sillä tavallisilla nivelkuolaimilla minulla ei ollut minkäänlaista vaikutusta tammaan. Kuolain historiaan on kuulunut myös perus nivelet, rollerit sekä nykyinen kumipelham, jonka olen kokenut kaikkein parhaimmaksi tällä hetkellä. Ajatuksenani ei ole ratsastaa hevosta voimalla. Kyllä, pelham on kova kuolain, mutta valitsen mielummin sen vaihtoehdon, jossa hevonen ottaa pidätteet vastaan heti, kuin että hevosen kanssa ajaudutaan tappelu tilanteeseen.

Tässä kuvassa sani on ollut meillä noin kuukauden

Sani ei ollut mitenkään huonossa kunnossa kun tuli minulle, joten mitään suurenmoista muutosta sen rakenteessa ei ole tapahtunut. Se oli tietenkin paljon laihempi kuin nykyään (tällähetkellä se on jopa vähän lihava). Sillä ei myöskään ollut kovin kummoisia lihaksia, sillä takapää oli kulmikas ja kaula ohut ruipelo. Se oli kuitenkin kaikinpuoli terve ja hyvinvoiva, joten pystyin aloittamaan työskentelyn ilman sen kummoisempia kuntoutus projekteja. Nykyään Sanille on tullut hyvin lihasta takapäähän ja muutenkin lisää massaa. :)

Sani ei kunnioittanut ihmisiä mitenkään kehuttavasti meille tullessaan. Taluttaessa se välillä lähti jyräämään kohti omaa päämääräänsä ja minä kitisin narunpäässä. Koin tämän erittäin suureksi ongelmaksi, kun meinasin tulla useammin kuin kerran 500 kiloisen eläimen jyräämäksi. Siispä aloitimme maastakäsin työskentelyn. Joka kerta kun hevonen koitti lähteä taluttamaan minua minne halusi pysäytin sen ja pyysin väistämään itseäni. Tämä vaati paljon toistoja, mutta nykyään tamma kunnioittaa minua jo kiitettävästi ja se tietää, että ruoka kupille saa mennä vasta sitten kun minä siirryn pois edestä. Enää ei siis tarvitse pelätä, että löytää itsensä litistettynä karsinan seinää vasten.

Missään vaiheessa Sani ei kuitenkaan ole ollut ilkeä. Sillä on vain ollut itsehillinta ongelmia. :D Se on hoidettaessa kuin paraskin sylikoira, joka rakastaa rapsutuksia ja huomiota. Usein Sani työntääkin päätä syliini kun harjailen sen päätä. Sanin lähelle uskallankin päästää lapsia ilman mitään huolen häivää toisin kuin Ressun. Sani seisoo hoitaessa nätisti paikoillaan ja mitä enemmän rapsuttavia käsiä sen parempi. Muutama kesä takaperin meillä kävi maatilaleirin lapsia vierailulla, jolloin muutama lapsi ratsasti Sanilla ja sitäkin useammat kädet silittivät sitä. Vaikka Sanin ympärilllä pyöri noin kymmenkunta ei niin rauhallista lasta, niin tamma ei ollut moksiskaan. Se siis osaa käyttäytyä, jos tilanne sitä vaatii. :)

Ratsastettavuudeltaan Sani on kehittynyt hirveästi eteenpäin, vaikka se ei edelleenkään kulje mitenkään hienosti kaula kaarella. Meille tullessaan se ei osannut juurikaan muuta kuin kantaa ratsastajaa selässään. Tämän lisäksi se oli erittäin jäykkä ja ensimmäiset voltit venyivätkin puolen kentän kokoisiksi jätti ympyröiksi. Aloitimme työskentelyn siis ihan perusjutuista. Kuinka pysähdytään, peruutetaan ja käännytään. Kun nämä sujuivat aloimme tekemään asioita myös ravissa. 

Laukannostoja Sani ei tietenkään osannut. Se nosti laukan kovasta ravista ja kun laukka nousi se oli sekasikiöistä ravilaukka sekoitusta. Joten tämän asian kanssa olemme tehneet paljon töitä. Sani oppi kyllä nopeasti laukka-avut, mutta laukka oli aika hallitsematonta. Nykyään se nostaa laukan pysähdyksestäkin ja laukannostoihin on tullut ilmavuutta ja rauhallisuutta. Kuitenkin edelleen välillä Sanin täytyy valaa itseensä itseluottamusta, että se todellakin osaa asetella ne jalkansa laukka-askeliin. Välillä myös ikävät jumit vetävät Sanin takaosan niin jumiin, että laukka ei pyöri yhtään. Meidän täytyykin siis venytellä lähes joka ratsastuskerran jälkeen ja laittaa arnikaa pepun päälle, jotta takaosa pysyy vetreänä. 

Kevät 2010

Talvi 2010

Kesä 2012

Sanista ei alusta alkaenkaan selvästikkään ollut kouluratsuksi. Itsehän olen ratsastajana kallistunut selvästi esteiden puolelle, joten oli itsestään selvää, että jossain vaiheessa kokeilisin tamman innostusta esteille. Kun Sanille oli kehittynyt rahtunen itsehillintää ja se ymmärsi pysähtymisen idean, oli aika kokeilla mitä se tuumaisi esteistä. Sillä ei minun käsitykseni mukaan oltu koskan ylitetty mitään muuta kuin muutamia ojia, joten aloitimme homman irtohypytyksellä. Otin ensimmäisillä kerroilla hommaan mukaan Ressun, koska se oli konkari irtohypytyksessä ja näytti Sanille mallia miten homma toimii. Kun tamma sai kiinni ideasta, se rakastui hyppäämiseen heti. 

Selästä käsin aloin hyppäämään keväällä 2010. Tällöin esteet olivat pieniä ristikoita ja esteiden eteen oli laitettava ravipuomeja hillitsemään Sanin menohaluja. Edelleenkin tammalla alkaa välillä keulimaan yli kun esteet tulevat kehiin, ja helposti tietynlainen maltti katoaa. Kuitenkin Sanilla on kapasiteettia esteillä, kuhan vain saisimme peruspilarit kohdalleen. Esteiden ylitys on ehdottomasti Sanin lempipuuhaa ja on harmi ettemme ole tänä syksynä sitä ihan hirveästi päässeet harrastamaan. 

Ensimmäisiä hyppykertoja

2012 kesä

Ensimmäisillä hypyillä Sani yleensä liioittelee :D

2012 syksyn estevalmennuksesta

Sani on aina ollut aika maastovarma. Se kuitenkin on ääniherkkä, jonka seurauksena isot koneet saavat sen jännittymään. Suurin ongelma maastoillessa on kuitenkin ollut jarrujen puute. Ensimmäinen puolivuotta meni siihen, että maastoillessa Sani kuskaili minua aika mielivaltaisesti ympäri pitäjiä. En voinut kuvitellakkaan antavani hevoselle pitkiä ohjia, sillä se olisi ampaissut heti täyttäpäätä eteenpäin. Maastolenkit olivatkin hyvin jännityneitä, eivät rentouttavia. 

Nykyään onneksi voin maastoilla Sanilla vaikka ilman satulaa, ja köpöttely pitkin ohjin onnistuu ilman huolen häivää. Edelleen välillä se ottaa pulttia laukkapätkistä ja kuumuu kun maastoillaan Ressun kera, mutta se kuitenkin pysyy käsissä ja on mukavan rento. 

Minä ja siskoni lähdössä maastoon 2010 kesällä

Sanilla on ollut meillä ollessaan kolme vuokraajaa, joista Katrille (Tästä pääsette Katrin blogiin) kuuluu iso kiitos. Katri työskenteli Sanin kanssa lähes vuoden, sekä valmentautui ja kisasi sillä. Katrin päättäväisyydellä Sania saatiin vietyä eteenpäin kun oma aikani ei riittänyt. Lisäksi kiittelen nykyistä vuokraajaa, joka tekee Sanin kanssa paljon töitä koulupuolella. :)

Söpöily kuva Katrista ja Sanista

Mitä olemme saavuttaneet Sanin kanssa? Olemme osallistuneet estekisoihin, joissa Sani on pärjännyt hienosti. Olemme tehneet nollaratoja, ja kisakäyttäytyminen ylipäätään on ollut hienoa. Lisäksi viime keväällä osallistuimme laukkakisoihin, joissa tulimme kolmansiksi. 

Laukkakisoista

Loppusuoran kiihdyttelyt

Estekisoissa olemme päässeet muutamia kertoja palkintojenjakoon asti 

2012 kesän kisoista

Nykyään käymme säännöllisesti estevalmennuksissa ja tarkoituksena olisi ensi kesänä kisata seuratasolla esteillä 80-luokkia. Luultavasti meitä ei tulla koskaan näkemään koulukisoissa, mutta ehdottomasti tulemme käymään vielä laukkakisoissa, jos semmoisia järjestetään lähistöllä ja myös matkaratsastuskilpailut kiinnostaisivat. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :) 

Toivottavasti tästä nyt sai jonkinlaisen käsityksen Sanin tähänastisesta elämästä :)