Elämäni hevoset

Ajattelin kirjoittaa teille tärkeimmistä hevosista harrastukseni ajalta, Koska olen hyvä välttelemään kouluhommien tekoa. Kuten voitte arvata matkan varrelle on mahtunut jos jonkinmoista ponia ja hevosta, mutta tässä tulevat ne tärkeimmät ja parhaimmat opetusmestarit.

Ensimmäisenä esittelen teille entisen suokkimme Pelun. Tämän hevosen kanssa puuhailin semmoiset 12-13 vuotta, joten kyseisen hevosen menettäminen oli kova paikka minulle. Pelutsi oli siis yli 160cm jääräpää suokki, jolta ei massaa puuttunut. Voitte siis varmaan kuvitella miltä olen siellä selässä kolme vuotiaana näyttänyt. Se oli kuitenki erittäin kiltti hoitaessa ja varovainen pienten lasten kanssa. Ehkäpä tämän takia se muuttuikin sitä hankalammaksi ratsastaa mitä isommaksi kasvoin.:D

Todellakin tämä hevonen opetti minulle erittäin paljon, ja tästä koko hevosharrastukseni saikin pohjan. Alkuaikoina siskoni tietenkin talutti minua, olihan Pelu ex-ravuri, joka ei silloin osannut vielä mitään. Kuitenkin kun ikää tuli vähän (ja vähän enemmänkin) lisää sain ratsataa aluksi ilman talutusta ja sitten ihan itsenäisesti.

Pelutsi oli nuoremmalla iällä aikamoinen pukkikone jos sitä ei työnteko kiinnostanut. Tipuinkin lukuisat kerrat kyseiseltä hevoselta ennenkuin kehitinkin hyvän tasapainon. Nykyään minua ei ihan hevillä saakkaan tiputettua selästä. Pelu opetti minulle myös sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä. Jos en olisi selkeästi näyttänyt kuka on pomo, tämä hevonen olisi ollut aivan mahdoton tapaus. Tämän ratsastuksen lisäksi opin Pelun kanssa tietenkin paljon siitä kuinka hevosia hoidetaan ja kohdellaan.

Tälläinen löytyi tuolta arkistojen kätköstä. Pahoittelen laatua

Tämä kuva on todella vanha, varmaan niiltä ajoilta kun olin vielä ala-asteella :)

Saattelin Pelun viimeiselle matkalle 22.12.2009

Sitten haluan esitellä teille ihka ensimmäisen oman hevoseni Jasun. (Peluhan oli siis käytännössä siskoni hevonen) Jasun ostin sanonnan mukaisesti kuin sian säkissä. En koeratsastanut sitä, en teettänyt el.tarkistusta ja otimme sen heti matkaan mukaan kun kävimme sitä katsomassa. Toimin siis kaikkien ohjeiden vastaisesti. 

Jasu osottautuikin aika hankalaksi tapaukseksi. Ensinnäkin, se oli erittäin tamma ja toiseksi se oli kaltoin kohdeltu. Tämä seikka tosin selvisi minulle jälkikäteen. Toki olin huomannut, että Jasulta paistoivat kylkiluut meille tullessaan, mutta tämän lisäksi sitä oli lyöty ja kiusattu. Se olikin erittäin epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan ja muun muassa miehien se ei antanut koskea itseensä ollenkaan. Ensimmäinen kesä menikin siinä, että juoksin karkuun laitumella päälle hyökkäävää hevosta.

Myös Jasu rakasti esteitä, niinkuin muutkin hevoseni :D

Pikkuhiljaa kuitenkin välillemme kehittyi luottamus ja kehityimme ratsukkona yhdessä eteenpäin. Jasu oli minulle erittäin tärkeä, olinhan saanut sen taas luottamaan ihmisiin. Halusin kuitenkin aloittaa kisaamisen ja kehittyä eteenpäin. Jasu alkoi myös jäädä minulle vähän pieneksi, joten päädyin myymään sen.  Etsinnässä oli hyvä koti, koska en halunnut tamman joutuvan kokemaan enää samaa mitä se oli ennen meille tuloa joutunut kokemaan. Nykyään Jasulla meneekin oikein hyvin, se on kehittynyt huimasti eteenpäin ja perheen pienimmätkin ratsastavat ja hoitavat sitä. Tamma sais siis kirjaimellisesti uuden elämän :)

Ja seuraavana vuorossa tuntihevonen Hekla. Tämä hevonen on ollut ehdottomasti suurin rakkauteni tuntihevosista ja kyseisen hevosen ostamista pohdinkin erittäin vakavasti, mutta loppupeleissä päädyin Ressuun.

Päästiin me palkintojen jakoonki :D

Hekla oli ehkä tempperamenttisin tapaus jota tuntihevosena olen tavannut. Se pukitteli, hyppi pystyyn ja otti nokkiinsa pienistäin ratsastus virheistä. Ratsastin kyseisessä paikassa aikuisten ryhmässä, joten Hekla ei ollut kovin suosittu vaihtoehto. Siispä Heklasta tuli minun vakkari ja meninkin sillä lähes joka tunti. Rakastin todellakin tätä hevosta ja jokainen ratsastus kerta sillä oli mahtava, vaikka välillä lensinkin pitkin maneesin seiniä ja välillä taistelimme puolituntia muurin ylityksestä. 

Ensimmäiset kisat

Hekla opetti minulle paljon niin este- kuin koulupuolella. Sen kanssa kävin valmennuksissa ja muutamissa kisoissakin ennen kuin lopetin tunneilla käymisen. Tänä aikana istuntani parantui huomattavasti, mutta see oli vähän pakon edestä tapahtunut asia, sillä ilman sitä parannusta olisin saanut maittavia pukkisarjoja osakseni. Kuitenkin olin onnellinen kun kuulin Heklan päässeen pois tuntikäytöstä, koska se ei siihen hommaan todellakaan soveltunut. 

Minun ensimmäiset kisat :D

Sitten vuorossa tietenkin Ressu. On sanomattakin selvää, että sen kanssa olen kehittynyt kaikkein eniten eteenpäin tähän mennessä. Olemmehan valmentautuneet ja kisanneet yhdessä. Meidän yhteinen matkamme ei kuitenkaan ole ollut helppo. Ensimmäinen vuosi menikin oikeastaan siihen, että tutustuimme toisiimme ja opettelin miten Ressu toimii parhaiten. Alussa se kuskasi minua aivan 6-0, mutta nykyään meillä ei onneksi ole semmoisia ongelmia. En kuitenkaan selitä Ressusta sen enempää, koska meidän elämästä pääsette lukemaan enemmänkin täällä ja myös Ressun omasta sivusta saatte lisätietoa :)

Kaikki nämä Ressun kuvat ovat ensimmäiseltä vuodeltamme 

Tämä video on kasattu meidän ensimmäisestä vuodesta

Viimeisenä, muttei vähäisempänä tulee Sani. Se on opettanut minulle määrätietoista etenemistä ja sinnikkyyttä. Monesti on tehnyt mieli heittää rukkaset tiskiin ja antaa periksi, mutta tässä sitä puksutetaan vielä eteenpäin!

Sanistakaan en nyt tämän enempää jaksa kirjoittaa, koska siitä pääsette lukemaan myös lisää tämän blogin aikana ja sen omasta sivusta. Ja jos ette ole vielä lukeneet Sanin kehitys postausta, kannattaa se lukea tästä. 

Kukaan näistä hevosista ei ole ollut se unelmieni hevonen, mutta kaikki ovat olleet erittäin tärkeitä ja jokaisesta on aina yhtä vaikeaa luopua. Minun käsitykseni unelma hevosesta on muuttunut niin monta kertaa, että se tulee muuttumaan vielä varmasti monen monta kertaa. Enkä usko, että semmoista on edes olemassa :D Jokainen hevonen on omanlaisensa persoona, eikä siitä voi muokata mieleistään. Kaikissa on ne hyvät ja huonot piirteensä.