Onnen Rajamailla: Uuden viikon uudet kujeet

Tänään tiedossa oli kummankin pollen osalta palauttelua eilisten valmennuksien takia. Minulla on tapana käyttää aina kisojen/valmennuksien jälkeinen päivä ihan vain hevosten palauttamiseen sekä venyttelyyn. Tämä on mielestäni hyödyllistä, sillä kummallekkin ponille tuo valmennuksissa käyminen on stressaava kokemus matkustamisen kannalta. Myös valmennukset ovat lähes poikkeuksetta rankempia kuin omat harjoitukseni, joten koen hyödylliseksi antaa hevosilleni rennomman päivän, jolloin niiden lihaksisto saa levätä.

Metsään jos haluat mennä, niin takuulla yllätyt!

Lähdin tallille jo heti aamusta, sillä kouluun piti mennä vasta puoli yhdeksi, joten kerkesin hyvin hoitaa tallihommat ennen sinne menoa. Hevosenihan siis asustelevat tässä kotipihassa, sillä asumme maalla, joten voin mennä tallille milloin vain eikä matkoihin mene aikaa. Tässä on omat hyvät puolensa, mutta huonojakin puolia löytyy. Hyviin puoliin lukeutuu siis tuo, että voin mennä tallille milloin vain sekä se, että vastaan itse hevosten ruokinnasta, hoidosta ym. jolloin tiedän tarkalleen, että niiden asiat ovat niin kuin toivon. Huonoja puolia ovat kuitenkin yksinäisyys, sillä välillä olisi mukava kun tallila olisi muita, joiden kanssa juoruilla ja tehdä tallihommia. Tähän tietenkin on mahdollisuus, silloin kun Sanin ja Ressun vuokraajat käyvät, mutta meidän aikataulut eivät välttämättä mene yksiin. Tietenkin sekin, että hevoset ovat omassa pihassa tuottaa hirveästi vastuuta ja työtä. On nimittäin PAKKO (olit sitten kipeä, kiireinen tai ei vain huvittaisi), joka päivä putsata karsinat, ruokkia hevoset, viedä ne aamulla pihalle ja illalla sisälle.Tämä takia muun muassa joudun suunnittelemaan lomamatkat hirveän tarkasti, että hevoseni saavat varmasti yhtä hyvää hoitoa silloin, kun jos minä olisin niitä hoitamassa. Tietenkin on vielä se sosiaalinen puoli. Nimittäin harvemmin kaverini ymmärtävät kuinka työllästä on liikuttaa kaksi hevosta ja sen jälkeen vielä hoitaa kaikki tallihommat, jote he ihmettelevät usein miksi en jaksa lähteä illalla johonkin tai miksen juuri sillä hetkellä pääse lähtemään.
Kuitenkin, nyt itse asiaan jota kohti olen kovasti yrittänyt mennä.:) Kävin siis tänäin kummallakin hevosella maastossa semmoisen 40 minuutin lenkin, sillä pellot ovat tällä hetkellä niin märkiä ettei niillä oikein pääse menemään, ja varsinaista kunnon kenttäähän meiltä ei valitettavasti löydy. Sanin kanssa lähdin matkaan ilman satulaa, joka osottautui virhearvioksi. Neidillä nimittäin oli energiaa vaikka koko kylälle jaettavaksi ja jouduinkin tekemään paljon pysähdyksiä, väistöjä ja siirtymisiä jotta sain sen edes jotenkuten rentoutumaan eteen alas. Ja minun tuurin tuntien tänäin tietenkin vastaan tuli myös puurekka. Huomasin sen kuitenkin ajoissa ja jäin tienristeykseen odottelemaan niin, että rekka varmasti huomaisi meidät ja tajuaisi hidastaa vauhtia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kuski possuutti ohi ajattelematta edes jarruun koskemista. Tästä seuraksena Sani sitten hyppäsi pystyyn ja käänsi rintamasuunnan takaisin tulosuuntaan. Siinä sitten kovasti yritin roikkua kyydissä mukana ja rauhoitella samalla hevosen. Se siis lopullisesti siitä rentoudesta, jonka olin tuskan hiellä saanut tammasta puristettua pihalle. Suoraan myönnettynä siis annoin siinä vaiheessa periksi ja kävelimme kotiin ihan rennosti köpötellen. Ressu oli taas pösilö oma itsensä ja näki kaikki asiat hurjan jännittävinä. Sen kanssa siis päädyin tekemään aika pitkälti samoja asioita kuin Sanin kanssa, paremmalla menestyksellä vain. Laittelin tuohon alle pari kuvaa meidän tämän päivän lenkeistä. Pahoittelen laatua jo nyt, sillä liikkuvan hevosen kyydissä ei ole mikään helpoin kuvata. :)

Tällaisella ylämäki käppäilyllä meidän maastot alkavat lähes poikkeuksetta

Pienet tiet/polut olisivat mielestäni mitä otollisimpia maastoja, mutta niitä löytyy täältä vain vähän

Näiden pienten puiden takia Ressun piti höristä ja tepsuttaa. Tässä siis mun hurja tuleva kenttäheppa :D

Epäonnistunut todistusaineisto siitä, että se aurinkokin paistaa välillä.

Vielä ajankuluksi listasin alle kuvia tavaroista, joita olen kuolannut itselle tai hevosille. Jotkut tavaroista saattavat jopa olla ihan sellaisia joita tarvitsisimme, mutta pääpaino taitaa kallistua sen haluamisen puolelle :) Ja vielä mainintana, että suurin osa kuvista on otettu hööksin sivuilta, myös horsepron sivuilta on joitaikin kuvia.

Omistan jo yhdet B Vertigon ratsastushousut ja ne ovat aivan mahtavat , joten haluaisin toisetkin. Nämä olisivat aika kivat mustana

Yleisesti ottaen en pidä yhtään turvaliivin käyttämisestä, se vain ahistaa. Kuitenkin esteillä se olisi hyvä olla ja maastoesteillä se onkin pakollinen. Tällainen turvaliivi voisi olla siis varteenotettava vaihtoehto ja ainakin ystäväni suositteli lämpimästi.