Paljon kuvia, vähän tekstiä

Kotiuduin eilen viiden aikoihin maailmalta. Oikeastaan lento oli suomessa jo kymmenen aikoihin, mutta päädyttiin Japen kanssa hyödyntämään siskoni ruokavarastoja ennen ajomatkaa. Tarkoituksena oli kirjoittaa ja julkaista tämä postaus jo eilen, mutta olin niin väsynyt illalla etten jaksanut alkaa sen kummempia kirjoittelemaan.

Jos nyt jokusen sanan kirjoittaisin meijän hotellista. Olimme siis Grand Okan nimisessä hotellissa, joka sijaitsi ihan meren rannalla eikä shoppailumatkakaan päätä huimannu. Hotellilla oli oma allasosasto, jossa viihdyttiinkin Japen kanssa aika paljon. Eniten rakastuin hotellissa sen pieniin yksityiskohtiin, jotka loi sille laadukasta vaikutelmaa. Ja tietenkin henkilökunta, varsinkin tarjoilijat olivat aina tosi positiivisia ja mukavia, vaikkaki englannin sijasta saatettiin saaha palvelua saksaksi tai turkiksi. :D

Kuva parvekkeelta

Muutama kuva niistä yksityiskohdista joihin ihastuin

Tää lamppu oli hauska, yletty ihan ylimmästä (5) kerroksesta alimpaan

Ensimmäisenä päivänä kärsin vähän kulttuurishokista. Kaikki oli niin erilaista, eikä ympärillä ollut yhtään suomea puhuvaa ihmistä jos Jappea ei lasketa. Tällaisena supisuomalaisena tyllerönä koin aluksi tosi ahistavaksi sen, että kaikki kauppiaat tulivat iholle, eikä niistä meinannut päästä eroon, ei sitten millään. Lisäksi tilannetta hankaloitti se etten ymmärtäny aluksi sanakaan mitä paikalliset puhuivat, tosin minun englannin taidoilla se ei ole yllättävää.

Meillä oli hotellin puolesta aamupala sekä illallinen, mutta jotenkin kummasti päädyttiin päiväsaikaan käymään muutaman kerran mäkissä. Ei sillä, etteikö hotellin ruuat olisi ollut hyviä, ne olivat loistavia. Tuollainen puolihoito järjestely vain sopi ihan täydellisesti minun laiselleni nirsoilijalle, koska seisovat pöydät notkuivat eri vaihtoehtoja.

Kunnon turisteina kävimme tutustumassa Alanyan linnaan, punaiseen torniin, satamaan ja tippukiviluoliin. Matka linnalle oli pitkä ja hikinen, koska päätimme taksin sijaan kävellä sinne. Ylämäkeen monen monen kilometrin patikointi kolmenkymmenen asteen helteessä verotti jalkaani sen verran paljon, että se on edelleen kipeänä. Jokatapauksessa olin ihan innoissani linnalla maisemista ja raunioista ja kuvia tuli räpsittyä luvattoman paljon kuten huomaatte. Fiksuina turisteina valitsimme välillä myös jotain oikopolkuja ja kivisiä rappusia tien sijaan ja jossain vaiheessa Jappe alkokin latelemaan minulle ohjeita miten pitäisi toimia jos hänelle sattuisi jotain. Lupaavaako eikö totta? Hälytyskellot eivät soineet edes siinä vaiheessa kun Jappe näki käärmeen yhden polun varrella, jota tepastelimme.

Linnoituksen muurit alkoivat jo alhaalta satamasta

Punainentorni

Merirosvolaiva oli ajautunu satamaan

Tippukiviluola

Kävimme Japen kanssa myös Hamamissa eli turkkilaisessa kylpylässä. Jos ei muuta, niin oli ainakin mielenkiintoinen kokemus. Aluksi menin viiden muun naisen kanssa saunaan istumaan noin 15min, tämän jälkeen meidät haettiin isoon pesutilaan, jota kierti laatoitetut istuimet ja keskellä oli iso "pesupöytä", joka toi mieleeni lähinnä uhrialttarin. No jokatapauksessa olin aivan varma, että pyörryn sinne lämpötilan ja huonon ilman vuoksi. Ei ehkä ihan minun juttuni, mutta ihosta tuli sileä kuin vauvan pepusta ja loppuksi saatu pikainen kokovartalo hieronta oli ihana.

Turkissa oli koirille omat hiekkalaatikot

Leikittiin Japen kanssa kameralla ja mainostaululla